Gustaf Adolf Serlachius

Gustaf Adolf Serlachius perusti Mäntänkoskelle vuonna 1868 puuhiomon ja onnistui suurista vaikeuksista huolimatta luomaan siitä kannattavan teollisuusyrityksen. Hankalana liikemiehenä tunnettu kauppaneuvos rakasti taidetta ja johti tehdasyhteisöään Mäntässä isällisin ottein.

Gustaf Adolf Serlachius syntyi 5. marraskuuta 1830 Ilomantsissa nimismies Gustaf Serlachiuksen perheeseen. Isä kuoli pojan ollessa 13-vuotias. Leskeksi jäätyään äiti muutti lastensa kanssa Kuopioon, jossa Gustaf Adolf laitettiin oppilaaksi Kuopion yläalkeiskouluun vuonna 1843. Hän joutui kuitenkin eroamaan koulusta jo 1846 perheen taloudellisten vaikeuksien vuoksi.

Koulunkäynnin loputtua Gustaf Adolf valitsi äitinsä ehdotuksen mukaan apteekkialan. Hän palveli harjoittelijana ja farmaseuttina eri paikoissa ja suoritti 23-vuotiaana proviisorin tutkinnon Turussa. Sieltä Serlachius muutti Tampereelle ja ryhtyi hoitamaan Tennbergin apteekkia, jonka hän osti velaksi vuonna 1858.

Hän avioitui 1859 Alice Eufrosyne Maexmontanin kanssa. Perheeseen syntyi seitsemän lasta, joista neljä ensimmäistä kuoli alle kolmen vuoden ikäisenä.

Serlachius harjoitti Tampereella myös muuta liiketoimintaa. Hän toimi muun muassa Fredrik Idestamin puuhiomon isännöitsijänä ja oivalsi nopeasti hiomotoiminnan kannattavuuden. Puuhiomo tulisi olemaan hänen alansa.

Uusi alku Mäntänkoskella
Vuonna 1868 G. A. Serlachius myi apteekin ja muutti Keuruulle, josta hän osti Mäntänkosken läntisen rannan vesiosuuksineen. Hän rakennutti kosken partaalle puuhiomon, joka valmistui maaliskuussa 1869. Kolmessa vuosikymmenessä hän sai sitkeästi raataen ja uhkarohkeasti velkaantuen perustettua kaksi puuhiomoa, kaksi höyrysahaa, paperitehtaan, pahvinjalostustehtaan ja pussitehtaan.

Puuhiomon alku oli täynnä käytännöllisiä ja taloudellisia vaikeuksia. Mänttä oli syrjäinen paikka ja kaukana sen aikaisista kulkuväylistä. Puuhioke piti aluksi kuljettaa veneillä, hevosilla ja höyrylaivalla Hämeenlinnaan ja sieltä rautateitse Viipurin kautta Pietariin.

Serlachius toimi aktiivisesti Pohjanmaan radan linjauksen muuttamiseksi Näsijärven länsipuolelta itäpuolelle, lähelle Mänttää. Hän oli yhteydessä suoraan valtiopäivämiehiin ja kirjoitti ahkerasti sanomalehtiin muokaten yleistä mielipidettä ja saikin radan linjauksen lopulta käännettyä asutuilta seuduilta erämaahan.

Hänen tavoitteensa oli tietenkin saada omat tuotteensa markkinoille entistä nopeammin ja halvemmalla. Samalla tahdonvoimalla hän vei läpi hankkeen talviliikenteen järjestämisestä Hangosta Kööpenhaminaan ja Englantiin ja näin maahamme hankittiin ensimmäinen jäänmurtaja. Hänet palkittiin kauppaneuvoksen arvonimellä vuonna 1896 pääosin edellä mainituista syistä.

Mäntän patruuna
G. A. Serlachius uskoi, että sivistyksessä on Suomen pelastus. Hän toimi monin tavoin suomen kielen ja suomalaisen kulttuurin hyväksi. Tämä näkyi muun muassa suomenmielisen kuvataiteen tukemisessa. Hänen toimestaan Mänttään perustettiin myös kansakoulu ja kirjasto vuonna 1871.

Vaikka liikemiespiirit pitivät yleisesti Serlachiusta hankalana ja uhkarohkeana yhteistyökumppanina, mänttäläisten parissa hän sai arvostusta. Mäntän tehtaat merkitsivät tavallisille ihmisille työtä ja toimeentuloa. Serlachius järjesti myös kasvavan teollisuusyhdyskunnan tarvitsemat palvelut, joista pitäjä ei huolehtinut. Patruunalle osattiin antaa siitä kiitos.

Taiteilijoiden ystävä
G. A. Serlachius tunsi henkilökohtaisesti aikansa kuvataiteilijoita ja kulttuurihenkilöitä. Merkittävin oli yhteys taidemaalari Akseli Gallen-Kallelaan. Serlachius ja Gallen-Kallela tutustuivat vuonna 1884. Ystävyys jatkui Serlachiuksen kuolemaan 1901 saakka. Serlachius seurasi läheltä myös kuvanveistäjä Emil Wikströmin elämää ja rohkaisi tätä antautumaan kokonaan taiteelle. Serlachius osoitti ymmärtävänsä luovan työn olemusta, ja kannusti ja tuki nuoria taiteilijoita monin tavoin. Sekä Gallen-Kallela että Wikström vierailivat Mäntässä useita kertoja, ja herrat tapasivat myöhemmin myös maailmalla.

Kauppaneuvos G. A. Serlachius kuoli 71-vuotiaana 13. kesäkuuta 1901. Hänen elämäntyönsä jatkui G.A. Serlachius Osakeyhtiössä. Hänen kiinnostuksensa taiteeseen sai jatkajan veljenpojasta Gösta Serlachiuksesta. Taideperintö elää tänä päivänä Gösta Serlachiuksen taidesäätiön museoissa.

Kuva: Akseli Gallen-Kallela, Kauppaneuvos Gustaf Adolf Serlachiuksen muotokuva, 1887, öljyväri kankaalle, Gösta Serlachiuksen taidesäätiö. Kuva: Yehia Eweis.

Äänitarina

Tarinasoittimessa lisätietoa Suomen metsäteollisuuden uranuurtajasta ja Mäntän ensimmäisestä patruunasta.