Gösta Serlachius

GÖSTA SERLACHIUS

Gösta Serlachius kasvatti setänsä G. A. Serlachiuksen perustaman paperiyhtiön yhdeksi Suomen tärkeimmistä metsäteollisuusyhtiöistä. Liiketoimissaan suoraviivaisesta vuorineuvoksesta löytyi myös herkkä puoli, joka näkyi erityisesti hänen suhteessaan taiteeseen.

Gösta Michael Serlachius syntyi Pietarsaaressa 26. huhtikuuta 1876 Gustaf Adolf Serlachiuksen veljen, panimonomistaja Gabriel Serlachiuksen ja Aina Matilda Schaumanin perheeseen. Nuori Gösta pääsi ylioppilaaksi Oulun ruotsinkielisestä lyseosta 1895. Hän aloitti Helsingin yliopistossa lakitieteen opinnot, jotka eivät kuitenkaan erityisesti kiinnostaneet häntä. Isän kuolema vuonna 1896 vaikutti osaltaan siihen, että Gösta siirtyi työelämään.

Gösta Serlachius saapui 1898 harjoittelijaksi setänsä G. A. Serlachiuksen paperitehtaaseen Mänttään. Hän avioitui vuonna 1899 G. A. Serlachiuksen tyttären, serkkunsa Sigridin (Sissi) kanssa. Perheeseen syntyi viisi lasta. Gösta ja Sissi Serlachius erosivat vuonna 1918. Gösta Serlachius avioitui uudelleen vuonna 1919 Ruth Björkenheimin kanssa. Tämä avioliitto oli lapseton.

Taloudellinen uudistaja
Gösta Serlachiuksesta tuli perheyrityksen johtokunnan jäsen vuonna 1902. Samana vuonna yritys muutettiin G.A. Serlachius Osakeyhtiöksi. Gösta Serlachius lähti opiskelemaan paperiteknologiaa Wienin teknilliseen korkeakouluun ja teki ensimmäisen opintomatkansa Yhdysvaltoihin vuosina 1903–1904. Hän toimi Kankaan paperitehtaan isännöitsijänä 1904–1908, Kymmene Aktiebolagetin toimitusjohtajana 1908–1913 ja G.A. Serlachius Oy:n toimitusjohtajana 1913–1942.

Gösta Serlachius oli lahjakas taloudellinen uudistaja, joka osasi valita oikean hetken toimilleen. Hän näki teollisen toiminnan suuret tekniset ja taloudelliset linjat ja ymmärsi myös sosiaalisten olosuhteiden parantamisen merkityksen. Hän loi pohjan perheyrityksen kasvulle eri puolilla maata toimivaksi suuryritykseksi.

Hänen aloitteestaan perustettiin Suomen Paperitehtaitten Yhdistys ja Suomen Selluloosayhdistys. Samalla organisoitiin uudelleen Suomen Puuhiomoyhdistys, jonka nimeksi tuli Suomen Puunjalostusyhdistysten Keskusliitto. Gösta Serlachiukselle myönnettiin vuorineuvoksen arvonimi vuonna 1918.

Valkoisen Suomen tukijalka
Gösta Serlachius oli poliittisesti aktiivinen mies. Sisällissodan alettua 1918 hänet kutsuttiin valkoisen armeijan yli-intendentiksi. 1930-luvulla hän toimi aktiivisesti patsastoimikunnissa Vilppulan vuoden 1918 taistelujen muistomerkin ja Vaasan vapaudenpatsaan aikaansaamiseksi. Hän oli myös Suomen marsalkan ratsastajapatsaan patsaskomitean jäsen.

Puolustusministeriö lähetti hänet joulukuussa 1939 Englantiin hankkimaan suhteillaan taloudellista apua sodassa olevalle maalle. Hän toimi myös Suomen Punaisen Ristin varapuheenjohtajana ja vuodesta 1941 puheenjohtajana marsalkka Mannerheimin ollessa estyneenä. Talvisodan aikana hänet ylennettiin everstiksi.

Taiteen keräilijä ja mesenaatti
Taiteella oli teollisuuden ja yhteiskunnallisen aktiivisuuden rinnalla tärkeä merkitys Gösta Serlachiukselle. Hän osti ensimmäisestä Mäntän tehtailta saamastaan palkasta ensimmäisen taideteoksensa, tuntemattoman maalarin tekemän nuoren naisen muotokuvan 1700-luvulta. 1910-–1920-luvuilla hän kartutti taidekokoelmaansa ostaen erityisesti Akseli Gallen-Kallelan tuotantoa.

Mäntän itsenäistyttyä Vilppulasta vuonna 1922 lisääntyivät Gösta Serlachiuksen toimet paikkakunnan kehittämiseksi. Mänttää kaavoitettiin ja rakennettiin maamme eturivin arkkitehtien suunnitelmien mukaan. Vuonna 1928 Gösta Serlachius rakennutti Mänttään kirkon, jonka taiteellinen koristelu oli ainutlaatuinen. Se koostuu kuvanveistäjä Hannes Autereen puureliefeistä, Alvar Cawénin alttaritaulusta ja kahdesta lasimaalauksesta sekä Eric O. W. Ehrströmin suunnittelemasta ruusuikkunasta.

Gösta Serlachiuksesta tuli taidemesenaatti, ja hänen painoarvonsa taidemaailmassa kasvoi. Suomen taiteilijaseura oli kutsunut hänet kunniajäsenekseen jo vuonna 1917. Hän oli myös perustamassa taidetaontayritys Taito Oy:tä vuonna 1918 ja edisti näin maamme taideteollisuuden kehitystä. Hänen suuri unelmansa oli oman taidemuseon rakennuttaminen Mänttään. Hanke jäi kuitenkin kesken, kun hän kuoli vuonna 1942.

Kuva: Bror Börjeson, Vuorineuvos Gösta Serlachiuksen muotokuva (osakuva teoksesta), 1936, öljyväri kankaalle, Gösta Serlachiuksen taidesäätiö. Kuva: Vesa Aaltonen.

Äänitarina

Täältä löydät lisätietoa vuorineuvos Gösta Serlachiuksesta.