Taidesanastoa

Tyylejä ja suuntauksia

Abstrakti taide

”Mitä tuo teos oikein esittää?” saatat kuulla itsesi tai jonkun muun kysyvän. Olet silloin luultavasti katsomassa abstraktia taideteosta, joka ei kenties pyrikään esittämään mitään sellaista asiaa, joka on sinulle arkiympäristöstäsi tuttu.

Abstraktia, eli ei-esittävää taidetta maalaava tai veistävä taiteilija päästää luovuutensa lentoon keksiäkseen mitä mielikuvituksellisimpia aiheita. Hän valitsee teoksensa lähtökohdaksi esimerkiksi mielenkiintoiset viivakuviot, muodot, väriyhdistelmät, liikkeen tai tilan tunnun. Joskus hän saattaa kuvata geometrisiä perusmuotoja, kuten kolmioita ja ympyröitä, ja sommitella ne kiinnostavaksi kokonaisuudeksi.

Art Nouveau

Ranskalaiset loivat oman jugendia vastaavan tyylinsä 1800–1900 -lukujen vaihteessa. Nimi on helpompi lausua kuin kirjoittaa. Sanot vain ”arnuvoo” ja kerrot, että tyyliin kuuluvat luonnon muotoja muistuttavat kaarevat kuviot, kasviaiheet ja epäsäännöllisyys.

Suomalaisista taiteilijoista art nouveau -tyylisiä veistoksia muotoili Ville Vallgren. 
Hänen aiheenaan olivat usein nuoret neitoset. Nämä keijukaismaiset ja taipuisissa asennoissa poseeraavat naiset ovat melkein kuin kukkia itsekin.

Barokki

Barokki on tyylisuunta, joka suosi runsasmuotoista, voimakkaista väreistä, liikkeen tunnusta sekä valojen ja varjojen leikistä lähtevää ilmaisua. 
Barokkityyli syntyi Euroopassa 1600-luvulla ja jatkui 1700-luvun alkuun. Myöhemminkin taiteilijat ovat soveltaneet barokin tehokeinoja.

Ekspressionismi

1900-luvun alussa joukko taiteilijoita ilmaisi leiskuvia tunteitaan ja kokemuksiaan yhdistelemällä rohkeasti räiskyviä värejä ja loihtimalla kankaalle vääristeltyjä ja mielikuvituksellisia muotoja. Ekspressionistit maalasivat tarkoituksellisen alkukantaisesti, kansanomaisesti ja lapsenomaisesti.

Figuratiivinen taide

Taide, jonka aiheena on tunnistettavia esineitä, luonnonmuotoja tai hahmoja, kuten ihmisiä ja eläimiä.

Impressionismi

Impressionismi on Ranskassa 1870-luvulla syntynyt taidesuunta, joka kuvaa katoavia hetkiä ja vaikutelmia, impressioita. Jos näet taidenäyttelyssä teoksen, joka hehkuu valoa ja kirkkaita värejä, vieläpä kevein, nopein ja katkelmallisin siveltimenvedoin maalattuna, olet ehkä kohdannut impressionistisen maalauksen.

Suomen taiteessa puhdasta impressionismia ei tuolloin juuri ollut, mutta jotkut suomalaistaiteilijat saivat siitä vaikutteita.

Jugend

1890-luvulla Saksassa syntynyt tyylisuunta. Jugendin mielikuvituksellisia muotoja, kaartuvia viivoja ja tyyliteltyjä kasviaiheita katsellessa voi aistia samanlaisen kasvamisen liikkeen kuin luonnossa.

Kansallisromantiikka

Kohottaako lipputangossa hulmuava Suomen lippu tai Maamme-laulu mielesi juhlavaksi ja isänmaalliseksi? 1800-luvun lopulla monissa Euroopan maissa isänmaalliset tunteet roihusivat vahvoina ja innoittivat taiteilijoita löytämään omat juurensa sekä luomaan kansallista taidetta. Suomessa taiteilijat, kuten Akseli Gallen-Kallela, kuvasivat aiheita kansalliseepoksestamme Kalevalasta. He myös matkasivat Kalevalan syntysijoille Karjalaan, jossa kokivat Suomen luonnon olevan kauneimmillaan. Yksi innokkaimmista Karjalan-kävijöistä oli Eero Järnefelt, joka maalasi lukuisia maisemia Kolilta.

Klassismi

Klassismin ihanteena oli lyhyesti sanoen antiikin Kreikan tai Rooman klassiset kauneusihanteet, kuten tasapainoisuus, sopusuhtaiset mittasuhteet ja symmetria. Wäinö Aaltosen monet veistokset ovat suomalaiskansallista klassismia. Joenniemen kartanon puistossa kirmaavassa Leikkivässä nuorukaisessa klassismi näkyy pojan vartalon tasapainoisissa mittasuhteissa. Poikahahmo on kuvattu alastomana, kuten antiikin Kreikan atleettiset urheilijanuorukaiset.

Kultakausi

Jokaisen maan taiteen historiassa on oma kultakautensa, Suomen taiteessa se ulottui 1860-luvulta 1900-luvun alkuun. Suomalaiset taiteilijat matkasivat silloin mm. Düsseldorfiin ja Pariisiin opiskelemaan uusia maalaustapoja. Akseli Gallen-Kallela, Albert Edelfelt ja Helene Schjerfbeck – monien muiden taiteilijoiden lisäksi – niittivät mainetta maailmalla. Kultakauden taide oli hyvin isänmaallista. Suomi oli silloin Venäjän vallan alla, ja taiteilijat halusivat rohkaista suomalaisia uskomaan omaan ainutlaatuisuuteensa kansana. Siksi taiteilijoiden kankaat täyttyivät isänmaallisista maisemista, maamme historian vaiheista, kuvauksista suomalaisesta maalaiskansasta ja Kalevalasta.

Modernismi

Modernismi on yhteisnimitys kuvataiteen, arkkitehtuurin, kirjallisuuden ja musiikin keskeisistä uusista suuntauksista 1900-luvulla. Toisinaan modernismin kauden on katsottu alkaneen jo 1800-luvun lopulla impressionismista. Modernismiin ovat liittyneet olennaisesti mm. abstraktit kuva-aiheet, pyrkimys kehittää aivan uusia ilmaisutapoja sekä luopua menneiden taidekausien vaikutteista. Moderni taide voi olla yhtä hyvin esittävää kuin ei-esittävää. Toisin sanoen se voi kuvata joko meille kaikille tuttuja asioita ja esineitä tai täysin abstrakteja aiheita.

Naturalismi

Naturalismilla tarkoitetaan realismin äärimuotoa, eräänlaista inhorealismia. Naturalistinen kuvaustapa on mallilleen ankara: naturalistimaalarit painottivat nähdyn totuudellisuutta ja maalasivat rypyt ryppyinä. Tästä syystä naturalistisesti nähdyn mallin hiukset voivat olla hyvinkin takkuiset ja paita likainen.

Neoimpressionismi

Puhtaita sekoittamattomia sateenkaarivärejä suosineet neoimpressionistit maalasivat aiheensa mieluusti lyhyin tai täplämäisin siveltimenvedoin. Suuntaus syntyi 1880-luvun puolivälissä. Neoimpressionistit kulkivat osittain impressionistien jalanjäljissä, 
mutta eivät tavoitelleet niinkään hetkellisiä vaikutelmia. He pohtivat tarkasti aiheitaan, pyrkivät maalatessaan tarkkojen väriteorioiden seuraamiseen, jopa tieteellisyyteen.

Realismi

Realismiin pyrkivä taiteilija on aina yrittänyt kuvata ihmiset ja tapahtumat kaunistelematta ja rehellisesti – elivät ihmiset sitten 2000-luvulla tai 500 vuotta sitten. Tyylisuuntana realismilla tarkoitetaan 1800-luvulla syntynyttä taiteen vaihetta, jossa pyrittiin totuudenmukaiseen kuvaustapaan. Taiteilijoiden aiheina olivat tuolloin usein arkiset tilanteet, kuten ankara työnteko. Malleina olivat pikemminkin tavalliset köyhät ihmiset kuin kuninkaat tai herttuattaret. Maalausten näyttämöinä olivat ennemmin heinäpellot, tehtaat tai talonpoikaistuvat kuin loisteliaat palatsit tai hienot kartanot. Suomen kansallistaiteilija Akseli Gallen-Kallela tunnetaan
mm. realistina. Tyttö Keuruun vanhassa kirkossa -teoksen mallina hänellä oli köyhä 17-vuotias Maria-niminen suutarin tytär. Tarina ei kuitenkaan lopu tähän: tytöstä tuli sittemmin yksi Suomen ensimmäisistä naiskansanedustajista!

Renessanssi

Taidesuuntaus, jonka juuret ovat 1400–1500 -lukujen Italiassa. Taiteilijat ottivat tuolloin ihanteekseen antiikin Kreikan ja Rooman taiteen reilusti yli tuhannen vuoden takaa. He tavoittelivat teoksissaan antiikin taiteen kauniita mittasuhteita ja tasapainoa. Avuksi taiteen tekemisessä tarvittiin siten usein matematiikkaa! Vielä vuosisatoja myöhemmin monet taiteilijat ovat soveltaneet renessanssityyliä.

Rokokoo

Rokokoo on 1700-luvun tyylikausi, joka ihannoi keveyttä, leikkisyyttä, siroutta ja epäsymmetriaa. Lähes sata vuotta kestäneen rokokookauden taideteoksia, huonekaluja tai rakennuksia silmäillessäsi huomaat, että simpukka- ja koralliaiheet sekä kukka- ja lehtikuviot olivat suosittuja.

Rokokoon aikana myös pastellimaalaus yleistyi. 
Gösta Serlachiuksen ensimmäinen taidehankinta on tuntemattoman taiteilijan maalaama, nuoren rokokoonaisen pastellimuotokuva.

Romantiikka

Romantiikkaa on taidesuunta, joka syntyi 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa. Romantiikan ajan taiteilijat maalasivat mielellään mm. historiallisia aiheita ja maisemia. 
Mutta ennen kaikkea he maalasivat suuret tunteensa kuviksi!

Romantiikan ajan taiteilijoiden maalaukset ovat tulvillaan tunteen paloa, haaveellisuutta, kaipuuta kaukaisiin maihin, aikoihin tai luontoon, jonka suuruuden ja kauneuden edessä pieni ihminen helposti mykistyi.

Symbolismi

1800-luvun ja 1900-luvun vaihteen symbolistiset taiteilijat eivät tyytyneet kuvaamaan sitä, mitä silmin voi nähdä. He halusivat päästä pintaa syvemmälle ja raottaa ihmiselämän pohjimmaisia salaisuuksia. Symbolistien aiheet liittyivät uskontoihin, filosofiaan, uniin, tunteisiin ja mielikuvitukseen. Heidän maalauksensa ovat arvoituksellisia ja moniselitteisiä. Ne ohjaavat sinua pohtimaan ja tulkitsemaan näkemääsi antamatta valmiita vastauksia.

Syntetismi

1890-luvulta lähtien vaikuttaneet symbolistit suosivat syntetististä maalaustyyliä eli yksinkertaisia muotoja, vahvoja ääriviivoja, yhtenäisiä värialueita, litteitä kuvapintoja ja perusvärejä. Vaikutteita omaksuttiin mm. japanilaisista puupiirroksista, keskiaikaisista lasimaalauksista sekä primitiivisestä taiteesta. Taiteilijat loivat omia mielikuvituksellisia värimaailmojaan jäljittelemättä luonnossa esiintyviä värejä. Siten esimerkiksi ruoho saattoi hyvinkin olla heleän punaista ja taivas kirkuvan keltainen. Syntetismi näkyy mm. Akseli Gallen-Kallelan Kalevala-aiheiden koristeellisessa tyylittelyssä.

Claude Monet, Heinäsuova ilta-auringossa, 1891, öljyväri kankaalle, Gösta Serlachiuksen taidesäätiö. Kuva: Rauno Träskelin.
Claude Monet, Heinäsuova ilta-auringossa, 1891, öljyväri kankaalle, Gösta Serlachiuksen taidesäätiö. Kuva: Rauno Träskelin.

Kuvataiteen lajeja

Ikoni

Ikoni on ortodoksinen hartauskuva, joita voit nähdä kirkoissa, kodeissa ja museoissa. Ikoni on useimmiten maalattu temperatekniikalla puu- tai metallilevylle.

Ikoneissa kuvataan Kristusta, Neitsyt Mariaa tai pyhimyksiä, joille ihminen haluaa rukouksensa kohdistaa. Ikoni toimii rukouksen välikappaleena ja sen kautta ihminen voi puhua Jumalalle.

Maalaus

Maalaukset tehdään useimmiten kangas- tai puupohjalle, mutta aikojen saatossa niitä on maalattu myös seiniin, kattoihin, lasille, vaaseihin, ruukkuihin ja kirjoihin. Maalauksissa voi käyttää monenlaisia tekniikoita öljyväreistä vesiväreihin, ja värit voi levitttää siveltimellä, palettiveitsellä tai jopa sormilla.

Maisemamaalaus

Maailma on kuvaamisen arvoinen paikka! Taiteilija voi kuvata raivaamatonta metsää, viljeltyjä peltoja, kaupunkia tai tehtaita. Tänään hän voi tallettaa kankaalle kuutamossa kylpevän metsälammen. Huomenna aiheena on kenties savuinen teollisuusalue tehtaanpiippuineen tai koko taivaan täyttävä keltainen auringonvalo.

Mitali

Mitali on useimmiten pyöreä tai neliskulmainen, jonkin asian muistoksi, palkinnoksi tai kunnioittamiseksi tehty taide-esine. Mitalit tehdään yleensä valamalla tai ”lyömällä”, jolloin mitalin muodot saadaan esiin muottia vasten puristamalla.

Monumentti

Monumentti on muistomerkki, jolla kunnioitetaan tai muistetaan esimerkiksi tiettyä henkilöä tai historiallista tapahtumaa. Se voi olla muun muassa veistos, rakennus tai hautarakennelma.

Piirustus

Piirustus on piirtämällä luotu taideteos, jonka tekemiseen taiteilija on käyttänyt esimerkiksi lyijykynää, hiiltä tai liitua. Piirustus tehdään usein paperille tai kartongille. Piirtämistä käytetään myös maalaamisessa ääriviivojen hahmotteluun. Piirustustaito onkin hyvä perusta maalaamiselle.

Reliefi

Reliefi eli korkokuva on veistos, jossa kuva on koholla taustasta. Reliefi voidaan toteuttaa esimerkiksi pronssista valamalla, kivestä hakkaamalla tai puusta veistämällä.

Taidegrafiikka

Taidegraafikko aloittaa monesti työpäivänsä piirtämällä tai kaivertamalla painolaatalle kuvan. Hän voi valita kivisen, puisen tai metallisen laatan. Sitten hän tai hänen avustajansa monistaa kuvan vedostamalla sen paperiarkeille. Näin hän voi tehdä samasta kuvasta useita samanlaisia vedoksia eli grafiikan lehtiä. Ja mikä parasta, grafiikkaa voidaan tehdä kymmenillä erilaisilla menetelmillä!

Valokuva

Ja nyt liikkumatta noin puoli tuntia! Vanhin säilynyt valokuva on otettu vuonna 1826. 
Kameroilla on tallennettu maailman menoa jo ainakin 150 vuotta.

Valokuvan aihepiiri on rajaton. Osa valokuvaajista miettii aihepiiriään ja ideoitaan yhtä tarkasti kuin taidemaalari tai kuvanveistäjä. He tekevät taidevalokuvia, joita voit nähdä myös museon tai gallerian seinillä. Varhaisimpien suomalaisten valokuvateosten aiheena olivat muotokuvat, maisemat ja kansankuvaukset.

Veistos

Veistoksen tekijä on varmasti mielissään, jos kiertelet ja katselet hänen teostaan eri puolilta, sillä veistokset ovat kolmiulotteisia. Huomaat, että ne näyttävät erilaisilta eri kulmista katsottuna. Veistos voi olla hakattu kivestä, valettu pronssista, muovailtu savesta tai veistetty puusta. Myös niiden pintaa voidaan elävöittää eri tavoin.

Gunnar Berndtson, Taiteentuntijoita Louvressa
Gunnar Berndtson, Taiteentuntijoita Louvressa, 1879, öljyväri puulle, Gösta Serlachiuksen taidesäätiö. Kuva: Vesa Aaltonen.

Aihepiirejä

Alastonkuvaus

Alastonkuvauksella tarkoitetaan ihmisen kuvaamista ilman vaatteita. Alastonkuvaus on kuvataiteen perinteinen opiskelumenetelmä, jonka tarkoituksena on oppia kuvaamaan ihmisvartaloa ja sen mittasuhteita mahdollisimman oikein. Nämä taidot ovat tärkeä perusta taiteelliselle työlle ja niitä opiskellaan taidekouluissa yhä edelleen.

Asetelma

Asetelma on maalaus, jossa kuvataan paikalleen aseteltuja, liikumattomia esineitä tai luontokappaleita. Asetelman voi maalata mistä tahansa aiheesta. Siinä voi olla kukkia, kirjoja, kynttilänjalkoja, sitruunoita, orvokkeja, pyydystettyjä fasaaneja, kantarelleja tai retiisejä. Mitä asioita sinä maalaisit omaan asetelmaasi?

Historiamaalaus

Olipa kerran… Historiamaalaus kuvaa todellisia tapahtumia ja sepitettyjä kertomuksia menneisyydestä. Historimaalauksen aiheet voivat olla yhtä hyvin historiasta kuin Raamatun kertomuksista tai antiikin jumaltarustostakin.

Albert Edelfelt teki kuvituksen Sakari Topeliuksen runoteokseen Vänrikki Stoolin tarinat, joka kertoo vuosina 1808–09 käydystä Suomen sodasta. Tunnetuin Edelfeltin tekemistä historiamaalauksista on Porilaisten marssi. Taiteilija ei kokenut sotaa itse, vaan maalasi teoksensa kuulemiensa tarinoiden ja mielikuvituksensa pohjalta melkein sata vuotta Suomen sodan jälkeen.

Laatukuva

Oma koti kullan kallis! Laatukuvan aiheet tulevat arkisesta elämästä ja usein mukana on pieni kertomus tai kohtaus ihmisistä jokapäiväisissä tilanteissa. Adolf von Becker oli laatukuvan mestari. Oheisessa Mallina olon jälkeen -maalauksessa hän on kuvannut pienen kohtauksen vanhan taiteilijan ateljeesta. Laatukuvissa ajan esineet ja asut on usein kuvattu hyvin tarkasti. Kuinka monta erilaista esinettä löydät kuvasta?

Muotokuva

Muotokuva on taideteos, joka esittää ihmistä – naista, miestä tai lasta. Se voi olla veistos, maalaus tai piirustus. Saatat tunnistaa kuvatun henkilön ulkonäön perusteella, mutta samalla voit saada myös aavistuksen hänen luonteestaan. Muotokuvan taustaa katsomalla voit tehdä päätelmiä henkilön kodista, työstä tai harrastuksista. Mitä voisit kertoa Akseli Gallen-Kallelan maalaaman muotokuvan perusteella Mäntän linnassa asuneesta 11-vuotiaasta Sissi Serlachiuksesta?

Omakuva

Omakuva on muotokuva, jonka taiteilija on maalannut itsestään. Ehkäpä taiteilija haluaa näyttää muille, millainen henkilö hän omasta mielestään on. Helene Schjerfbeck tunnetaan lukuisista omakuvistaan, joita hän maalasi nuoruudesta vanhuuteen asti.

Ulkoilmamaalaus

Ulkoilmamaalaus tehdään mahdollisimman pitkälle valmiiksi ulkona. Taiteilija ottaa ulos lähtiessään mukaansa kangaspohjan, värit ja maalaustelineen. Ulkona hän kuvaa luontoa, maisemaa ja ihmisiä itse paikalla. Myöhemmin hän viimeistelee maalauksen valmiiksi työhuoneellaan.

Maalauksen kuvailun sanastoa

Chiaroscuro

Dramaattinen, valo- ja varjokontrastein aikaansaatu valaistusvaikutelma. 1600-luvulla elänyt hollantilainen Rembrandt van Rijn oli mestarillinen chiaroscuro-tekniikan taitaja.

Detalji

Teoksen yksityiskohta.

Kompositio

Kompositiolla tarkoitetaan maalauksen sommittelua. Taideteoksen eri elementit, kuten värit, hahmot ja muodot, pyritään yhdistämään siten, että niistä muodostuu yhtenäinen ja elävä kokonaisuus.

Kontraposto

Asento, jossa vartalon paino lepää toisella lanteella ja ylävartalo kiertyy vastakkaiseen suuntaan. Kontraposto on yleinen antiikin ajan marmoriveistosten neidoilla. Kokeilepa itse samaa! Ei ole aivan helppoa säilyttää tasapainoaan, jos seisoo kontraposto-asennossa taiteilijan mallina.

Kultainen leikkaus

Kultainen leikkaus syntyy jaettaessa jana kahteen osaan siten, että pitemmän osan suhde lyhyempään osaan on sama kuin koko janan suhde pitempään osaan. Yksinkertaistettuna kultainen leikkaus tarkoittaa janan jakoa suhteessa 2:3.

Liike

Tunsitko tuulen hiuksissasi? Kuulitko maan tömisevän? Jos näet maalauksessa tuulessa eteenpäin taipuvan puun tai niityllä villisti laukkaavan hevosen, on taiteilija tallentanut teokseensa liikkeen vaikutelman. Liikkeen kuvauksen avulla maalauksesta tulee elävämpi ja aiheesta todemman tuntuinen. Taiteilija voi luoda liikettä mm. sommittelun, viivojen ja värivalintojen avulla.

Ornamentti

Koristekuvio, joita esiintyy erityisesti vanhojen rakennusten julkisivuissa, maalauksissa, kirjoissa ja käsitöissä yksinään tai toistuvana kuviona. Lähtökohtana ovat usein erilaiset luonnonaiheet, kuten kasvit ja eläimet, joita taiteilija tyylittelee mielikuvituksensa mukaan. Jugendtyylissä kasviornamentiikka oli suosittua.

Perspektiivi

Perspektiivillä tarkoitetaan kuvallisia keinoja, joiden avulla litteään kuvaan saadaan luotua syvyyttä. Perspektiivin avulla teokseen luodaan paitsi tilan ja syvyyden, myös etäisyyden ja kokosuhteiden vaikutelma. Käytössä on useita erilaisia perspektiivejä.

Tunnetuin keino luoda tilavaikutelma on viivaperspektiivi. Maalauksessa kulkevat kuvitteelliset yhdensuuntaiset viivat yhtyvät syvyyssuunnassa katsojan silmien tasolla ns. katoamispisteessä ja luovat teokseen syvyysvaikutelman.

Rytmi

Tam tatata taa tata tam tam taa. Musiikissa kuulet erilaisia rytmejä, mutta myös kuvataidetta katsellessasi voit nähdä, että silläkin on oma rytminsä. Huomaat, että rytmi syntyy viivojen, muotojen, värien, valojen ja varjojen vaihtelulla. Niillä voi luoda taideteokseen persoonallisen rytmin.

Sävy

Maalaustaiteessa värin vivahde. Esimerkiksi ultramariininsininen ja koboltinsininen ovat sinisen värin eri sävyjä.

Sfumato

Valohämymaalaus, joka on toteutettu hillityin värisävyin ja ääriviivoja häivyttäen. Leonardo da Vinci käytti sfumato-tekniikkaa Mona Lisassa, maailman kuuluisimmassa muotokuvassa.

Tila

Kun taiteilija kuvaa maalauksessaan tilaa, hän saa maalauksen näyttämään kolmiulotteiselta ja avaralta. Jotkut maalauksen osat työntyvät ulos ja toiset ikään kuin vetäytyvät sisäänpäin. Samalla maalauksen aihe erottuu taustastaan.

Valööri

Värin valoisuus- tai tummuusaste, valovoima.

Akseli Gallen-Kallela, Kullervon sotaanlähtö, luonnos, 1897, tempera paperille, kiinnitetty kankaalle, Gösta Serlachiuksen taidesäätiö. Kuva: Hannu Miettinen.
Akseli Gallen-Kallela, Kullervon sotaanlähtö, luonnos, 1897, tempera paperille, kiinnitetty kankaalle, Gösta Serlachiuksen taidesäätiö. Kuva: Hannu Miettinen.

Taiteen maailman sanoja

Ateljee

Taiteilijan työhuonetta kutsutaan ateljeeksi. Siellä taiteilijat maalaavat, piirtävät tai veistävät joko yksin, apulaistensa tai oppilaidensa kanssa. Joistakin ateljeista on tullut taiteilijan kuoltua museoita. Tällainen on esimerkiksi Emil Wikströmin ateljee Visavuori.

Kuvataiteilija

Kuvataiteilija maalaa, piirtää tai tekee grafiikkaa ammatikseen. Hän voi tehdä myös veistoksia. Taiteilija on lahjakas ihminen, uutta luova ja on useimmiten saanut koulutuksen alalle jossakin taidekoulussa. Hän voi olla köyhä tai rikas, tunnettu tai tuntematon. Ja taiteen tuulien puhaltaessa voidaan aiemmin tuntematon taiteilija äkkiä löytää ja tunnettu taas unohtaa.

Mesenaatti

Mesenaatti on henkilö, joka rakastaa taidetta ja haluaa auttaa taiteilijoita antamalla rahaa, kannustusta ja rohkaisua. Mesenaatilta saamansa rahan avulla taiteilijoilla on mahdollisuus opiskella ja ostaa taiteilijatarvikkeita. Suomen tunnetuimpia taiteentukijoita ovat olleet G. A. Serlachius ja Gösta Serlachius.

Taidemuseo

Taidemuseo on paikka, jonka näyttelyissä voit katsella ja kokea taidetta. Taidemuseoissa tapahtuu paljon sellaistakin, mitä et näe siellä käydessäsi. Museoissa kerätään, säilytetään, kunnostetaan ja tutkitaan taidetta. Pidetään huolta, että samoja taideteoksia, joita olet katselemassa, voi ihailla vielä vuonna 3007!

Taiteentuntija

Henkilöä, joka on palavasti kiinnostunut taiteesta, kutsutaan taiteentuntijaksi. Hän lukee taidekirjoja ja -lehtiä sekä vierailee ahkerasti taidenäyttelyissä. Muutamat taiteentuntijat saattavat jopa päätyä tekemään työtä taiteen parissa. Kannattaa kuitenkin muistaa, ettei meistä kukaan ole syntyjään taiteentuntija. Taiteentuntijaksi ei synnytä, sellaiseksi tullaan!

Pekka Halonen, Myllykylän saha, 1899, öljyväri kankaalle, Gösta Serlachiuksen taidesäätiö. Kuva: Vesa Aaltonen.
Pekka Halonen, Myllykylän saha, 1899, öljyväri kankaalle, Gösta Serlachiuksen taidesäätiö. Kuva: Vesa Aaltonen.

Maalauksen tekotapoja ja materiaaleja

Akryyli

Synteettinen, vedellä ohennettava väri, joka on peittävä ja kuivuu nopeasti veden haihtuessa.

Akvarelli

Vesivärimaalaus, joka tehdään tavallisesti kostutetulle paperille. Maalaaminen tapahtuu pikaisin vedoin, sillä vesivärityö kuivuu nopeasti.

Al secco

Kalkkimaalaus, joka tehdään maalaamalla kalkkiveteen sekoitetuilla väreillä tai temperalla useimmiten kuivaan rappauspintaan. 16-vuotias taiteilija Irina Bäcksbacka maalasi al secco -maalauksen Joenniemen kartanon viinikellarin seinille.

Fiksatiivi

Värihiukkasia sitova kiinneaine tai kiinnite. Fiksatiivia suihkutetaan tavallisesti hiilipiirroksen tai pastellimaalauksen pinnalle, jossa se estää värien ja ääriviivojen leviämisen.

Fresko

Kuivalle tai kostealle kalkkilaastipinnalle vesivärein tai temperalla tehty seinä- tai kattomaalaus. Sellaisen voit nähdä vaikkapa Joenniemen kartanossa museosalin katossa.

Guassi

Peiteväreillä eli guassiväreillä tehty vesivärimaalaus.

Laseeraus

Maalaaminen ohennetuilla läpikuultavilla väreillä, useimmiten öljy- tai temperaväreillä.

Laveeraus

Vesiliukoisella ja ohuella läpikuultavalla värillä tehty maalaus.

Luonnos

Ennen kuin taiteilija ryhtyy maalaamaan tai veistämään lopullista teostaan, hän tekee usein ensiksi hahmotelman suunnitellakseen ja kokeillakseen aihettaan.

Maalausteline

Teline, johon tekeillä oleva maalaus asetetaan. Ateljeetelineet ovat vankkarakenteisia, kevyemmät kenttätelineet ovat kokoon taittuvia ja tarkoitettuja ulkona työskentelyyn. Pöytätelineet ovat käteviä, jos työhuoneessa on vähän lattiatilaa.

Paletti

Kädessä pidettävä ohut, tavallisesti soikea tai suorakaiteen muotoinen levy, jossa taiteilija sekoittaa värit. Useimmissa paleteissa on reikä peukaloa varten, sillä ne on tarkoitettu kädessä pidettäviksi maalaamisen aikana. Paletti merkitsee myös taiteilijalle tunnusomaista väriasteikkoa.

Palettiveitsi

Lastamainen tai veistä muistuttava, terältään ohut työskentelyväline, jonka avulla värejä voi siirtää maalauspohjalle työstettäväksi.

Pastelli

Paperille tehty väriliitumaalaus. Pastellitöissä käytetään joko väriliituja tai puikkoja, jotka on puristettu jauhetusta liidusta ja kuivasta, vahaan tai parafiiniin sekoitetusta värimassasta.

Pellavaöljy

Pellavansiemenistä puristettu öljy, jota käytetään maalien sideaineena ja liuottimena värin ohentamiseen.

Pigmentti

Hiukkasmainen väriaine, joka sekoitetaan sidosaineeseen maaleja valmistettaessa. Monet pigmentit ovat peräisin luonnosta, kuten sinooperi, joka on helakanpunaista mineraalia.

Pohjustus

Maalauspohjan käsittely ennen varsinaista työskentelyä siten, että väri eristetään pohjasta, jolloin maalauksesta tulee kestävämpi. Maalauspohjan käsittely ennen varsinaista työskentelyä siten, että väri eristetään pohjasta, jolloin maalauksesta tulee kestävämpi. Kangaspohjat kyllästetään liimaamalla kahteen kertaan ja pinnalle levitetään öljypohjainen pohjuste. Vesipohjaiset akryylipohjusteet levitetään suoraan liimaamattomalle kankaalle.

Puulevytkin pohjustetaan. Esimerkiksi ikonimaalauksissa pohjustuksia on kaiken kaikkiaan 5–8 kerrosta. Ensin levyt karhennetaan ja sivellään liimaliuoksella, johon kiinnitetään kangas. Sen päälle sivellään 5–8 ohutta kerrosta varsinaista pohjustusainetta, joka koostuu liitujauhosta sekä jänis- tai kalaliimasta.

Sivellin

Maalausväline, jonka varsi on puuta ja maalaamiseen tarkoitettu osa eläinten karvaa.

Tempera

Temperamaalaus tai väriaine, joka on tehty läpikuultamattomista väriaineista. Temperavärien sideaineena on esim. öljyemulsio, vaha, hunaja tai munankeltuainen.

Tutkielma

Pienimuotoinen tulkinta jostakin aiheesta tai harjoitelma isompaan työhön. Taiteilija voi jättää tutkielman myös itsenäiseksi teokseksi.

Tärpätti

Tärpättiä käytetään öljyvärin ohentamiseen, jotta väriä olisi helpompi sivellä maalauspohjalle. Luonnontärpätti on haihtuva havupuun pihkaa sisältävä öljy. Mineraalitärpättiä valmistetaan maaöljystä.

Vernissa

Maalausten viimeistelyyn käytetty ohuelti siveltävä aine, joka muodostaa kuivuessaan maalauksen pinnalle kovan ja läpinäkyvän kalvon. Vernissa sisältää öljyä ja hartseja. Vernissattu työ kuivuu vaaka-asennossa noin vuorokauden, lopullisesti kuitenkin vasta muutaman päivän kuluttua.

Öljyväri

Öljystä, tavallisesti pellavaöljystä ja väripigmenteistä koostuva maalausmateriaali, joka voidaan ohentaa esimerkiksi tärpätillä.

Öljyvärityön kuivuminen kestää väristä ja maaliaineesta riippuen vähintään viikosta kahteen. Öljyvärin päälle voi kuitenkin maalata jo noin vuorokauden kuluttua.