Serlachius-museo Gösta puistosta

SERLACHIUS-MUSEO GÖSTAN PUISTO

Joenniemen kartanomiljöön täydentää kuuden hehtaarin puistoalue veistoksineen. Jo talon rakennusvaiheessa Gösta Serlachius tilasi piha-alueiden suunnitelmat puutarha-arkkitehti Paul Olssonilta, jonka tunnetuin taidonnäyte on tasavallan presidentin kesäasunnon Kultarannan puisto. Joenniemen suunnitelmissa Olsson nivoi kaksi tyyliä: ranskalaisen muotopuutarhan geometrisine muotoineen sekä englantilaisen, vapaasti levittäytyvän maisemapuutarhan. Jo Gösta Serlachiuksen aikana puistoon sijoitettiin myös veistoksia, muun muassa Jussi Mäntyseltä ja Väinö Aaltoselta.

Vuosikymmenien saatossa puisto muuttui, sillä sota-aikana ja sen jälkeen osia siitä otettiin viljelykäyttöön. 1990-luvulla puisto restauroitiin maisema-arkkitehti Gretel Hemgårdin johdolla Olssonin alkuperäisten suunnitelmien pohjalta. Viimeisimmät suuret muutokset koettiin vuonna 2014, kun Gösta-museo laajennettiin. Paviljonkia rakennettaessa huomioitiin erityisesti puutarhan alkuperäisen lajiston suojelu. Samalla veistospuistoa rikastutettiin Harry Kivijärven kiviteoksilla. Myös Taavetinsaari kävelypolkuineen yhdistettiin jälleen mantereeseen uudella sillalla. 

Joenniemen kartano oli paitsi Gösta ja Ruth Serlachiuksen edustuskoti, myös maatilan päärakennus. Siitä muistuttaa yhä kartanoa vastapäätä seisova, Autereen tuvaksi kutsuttu tilanhoitajan asunto. Nimi viittaa rakennuksen veistoskoristelun toteuttaneeseen kuvanveistäjä Hannes Autereeseen. Vuonna 1928 valmistuneen talon suunnitteli arkkitehti W. G. Palmqvist. 

Autereen tupa on säilynyt pääosin alkuperäisessä asussaan leveine lattia- ja kattolankkuineen. Jykevää hirsirakennusta keventävät pieniruutuiset ikkunat. Koristeelliset ikkunanpuitteet, uusklassistiset nurkkalaudoitukset sekä katon tyylitellyt räystäsreunat ylevöittävät muuten kovin kansanomaista hirsirakennusta. Tuvan uniikkia sisäänkäyntiä somistavat Hannes Autereen kuusi pylväsveistosta, jotka kuvaavat suomalaista kansanelämää aina karhunkaadosta jauhojen punnitukseen. Sisustus suunniteltiin vastaamaan julkisivun talonpoikaishenkeä. Autereen kädenjälkeä olivat myös huonekalut, joista osa on edelleen nähtävillä kesäkahvilana toimivassa rakennuksessa.