Santeri Tuori, Sky #26, 2015, viisiosainen pigmenttivedos.
Santeri Tuori, Sky #26, 2015, viisiosainen pigmenttivedos, Gösta Serlachiuksen taidesäätiö.

Santeri Tuori: Sky #26

HUHTIKUU 2022

Gösta Serlachiuksen taidesäätiön nykytaiteen kokoelman uusimpiin hankintoihin lukeutuu Santeri Tuorin Sky-sarjaan kuuluva valokuvateos Sky #26 (2015), joka vyöryttää pilvimassat katsojan eteen viisiosaisena panoraamana.

Taideteollisesta korkeakoulusta 2003 valmistunut ja Helsinki Schoolin osana kansainvälistä mainetta niittänyt Santeri Tuori (s. 1970) on läpi uransa kuvannut luontoa: puita, taivasta ja vesiputouksia. Toinen taiteilijan tuotannossa toistuva teema on aika ja sen kuluminen – onhan valokuva perinteisesti nähty nimenomaan kadonneen ajan pysähtyneenä jälkenä. 

Tarja Talvitien kuratoiman yksityisnäyttelyn Posing Time parin viime vuosikymmenen aikana syntyneissä teoksissa nämä teemat nivoutuivat eri tavoin yhteen. Näyttelyn nimiteossarjassa vuodelta 2000 ihmiset poseerasivat tunnin ajan berliiniläisessä studiossa joka toinen sekunti laukeavalle kameralle. Valokuvaa ja videota yhdistävä teos Forest #45 (2021) jatkaa taiteilijan jo 15 vuoden ajan Ahvenanmaan Kökarissa kuvaamaa metsäaiheista sarjaa, kun taas koko seinän täyttävä videoteos Waterfall #2 (2021) näyttää ajan kulun islantilaisen jäätikön sulamisveden valuvana liikkeenä. Museon kokoelmaan ostettiin näyttelystä muun muassa monumentaalinen Sky #26, joka tiivistää yhteen näkymään taiteilijan eri puolilla vuoden aikana kuvaamat pilvet. 

Tuorin työskentelymetodi on systemaattinen kuin luonnontutkijan: hän palaa vuodesta toiseen samoille paikoille kuvaamaan samoja puita tai kerrostaa yhteen kuvaan kasvukauden aikaiset otokset lumpeista. Sky-sarjan teoksissa taiteilija yhdistää eri aikoina ja eri paikoissa kuvaamiaan mustavalkoisia ja värillisiä kuvia pilvistä. 

Työskentelytavalla on yhtymäkohtia romantiikan taiteen ja vastasyntyneen meteorologian tieteenalan yhteiseen kiinnostukseen luonnonilmiöiden havainnointiin 1800-luvun alkupuolella. Taiteessa pilvitutkielmista muodostui maisemamaalarien käsissä itsenäinen aihe hieman sen jälkeen, kun brittiläinen Luke Howard julkaisi pilvien kolmijakoisen luokittelunsa 1802. Myös suomalaismaalareista etenkin veljekset von Wright tallensivat yksityiskohtaisia säähavaintojaan sekä päiväkirjoissaan että teoksissaan.

Jo kauan pilvet olivat tarjonneet maalareille keinon luoda tunnelmaa esimerkiksi uskonnollisiin ja historiamaalauksiin. Ranskan vallankumouksen jälkimainingeissa Caspar David Friedrichin ja Joseph Mallord William Turnerin kaltaiset romanttiset taiteilijat suuntasivat pyhyyden kaipuunsa uskonnollisten kertomusten sijaan luontoon ja sen ilmiöihin. Myrskyävä meri tai vellovat pilvimassat saivat heille edustaa luonnonvoimien ylevää mahtia yli pienen ihmisen. Heidän tapaansa Tuori loihtii teoksessa Sky #26 pilvistä ylevän maiseman, jossa katsoja voi olla havaitsevinaan meren aaltoja, jylhiä vuorenhuippuja vai avaruuden kosmisen tomun liikkeitä.

Tuorin teos lähestyy myös toisenlaista ylevän äärettömyyden kokemusta, jota 1900-luvun puolivälin abstraktit ekspressionistit Jackson Pollock ja Barnett Newman tavoittelivat taiteessaan. Tuorin kehyksistä toisiin jatkuva taivaallinen näkymä tuo mieleen Newmanin maalausten äärettömyyttä kohti kurkottavat muodot, kun taas kerroksittain toistensa päälle sommitellut valokuvat utuisista pilvimuodostelmista tuntuvat olevan sukua Pollockin maalausten kerrostettujen roiskeiden kudelmien pyörteisenä kieppuvalle, figuurin ja taustan erottelua uhmaavalle pinnalle. Ja kuten Pollockin teokset ovat korostetusti maalausprosessin fyysisiä jälkiä, ymmärretään valokuvakin tyypillisesti valon filmille jättämänä jälkenä kohteestaan tiettynä hetkenä. Tuorin toistensa päälle kerrostamat kuvat pilvistä näyttäytyvät myös ajallisena montaasina, ajan virrasta irrotettujen hetkien tiivistymisenä yhdeksi kuvaksi.

Petra Lehtoruusu
Amanuenssi

Lähteet:
Pennonen, Anne-Maria: In search of scientific and artistical landscape: Düsseldorf landscape painting and reflections of the natural sciences as seen in the artworks of Finnish, Norwegian and German artists. Kansallisgalleria, 2020.
Rosenblum, Robert: Modern Painting and the Northern Romantic Tradition Friedrich to Rothko. Thames and Hudson, 1975.
Santeri Tuori – Time is No Longer Round. Hatje Cantz, 2020.
Santeri Tuori: Posing Time. Serlachius-tv: https://www.youtube.com/watch?v=Hki5fi0fz-8