Piippurassitaiteilija, Amalfi -61, 2013, maalattuun alumiiniseen valokaappiin pohjustettu kromogeeninen valokuva, Courtesy the Artist and Hauser & Wirth. Kuva: Rodney Graham.
Piippurassitaiteilija, Amalfi -61, 2013, maalattuun alumiiniseen valokaappiin pohjustettu kromogeeninen valokuva, Courtesy the Artist and Hauser & Wirth. Kuva: Rodney Graham Studio.

Rodney Graham: Taiteilijoita ja malleja

Serlachius-museo Gösta 24.10.2020–18.4.2021

Kanadalainen Rodney Graham (s. 1949) on poikkeuksellisen monipuolinen taiteilija. Hänen tuotantoonsa kuuluu suurten valokuvateosten ohella erilaisia maalauksia ja veistoksia sekä elokuvia, videoita sekä kirjallisia teoksia. Lisäksi hänet tunnetaan muusikkona ja nimeään kantavan yhtyeen johtajana. 

Valokuvataiteilijana Graham edustaa suuntausta, jossa valokuvaa ei oteta, se tehdään. Hänen valokuvateoksensa ovat eräänlaisia yhden ruudun elokuvia, joita tehdessään hän on sekä ohjaaja että näyttelijä. Varsinaisen työn, lavastuksesta maskeeraukseen ja kuvaamiseen, tekevät eri alojen ammattilaiset. Lopulliset teokset hän rakentaa tietokoneen avulla sadoista erillisistä valokuvista. Yksityiskohtia on paljon ja jokainen niistä on merkityksellinen.

Taiteilijoita ja malleja, Grahamin ensimmäinen esiintyminen Suomessa, tarkastelee nimensä mukaisesti erilaisia taiteilijana ja mallina olemisen tapoja. Yksi näyttelyn teoksia yhdistävä tekijä on se, että monet niissä esiintyvät hahmot ovat luovien alojen ammattilaisia tai harrastajia ja samalla myös Grahamin malleja. Yksinkertaiselta kuulostava lähtökohta mutkistuu, kun muistaa, että kaikki eri paikkoihin ja aikakausiin sijoittuvat hahmot ovat taiteilijan itsensä luomia ja esittämiä. 

Näyttelyn teema tiivistyy teoksessa Gallerian imurointi 1949

Käsitteellisyys saa lisää kierroksia näyttelyn pääteoksessa Gallerian imurointi 1949 vuodelta 2018. Se on näkymä 1940-luvun New Yorkin eleganttiin taidegalleriaan, jossa galleristi valmistautuu pian koittaviin avajaisiin. Ensimmäinen avajaisvieras on jo saapunut ja ihailee yhtä näyttelyn abstrakteista maalauksista. 

Tosiasiassa katsomme todelliseen museotilaan tuotua kuvaa kuvitteellisesta näyttelytilasta. Siinä Graham esittää galleristia näyttelyssä, jonka maalaukset perustuvat hänen tekemiinsä muunnelmiin venäläisen Alexandr Rodtšenkon eräästä luonnoksesta. Vastaavankaltaisia maalauksia on esillä myös museotilassa, mikä yhdistää toisiinsa kuvitteellisen ja todellisen tilan. 

Monumentaalisen sommitelman lähtökohtana on ollut valokuva, joka esittää legendaarista newyorkilaisgalleristia Samuel Kootzia järjestämänsä Picasso-näyttelyn avajaisten aattona vuonna 1949. Kootz tunnettiin amerikkalaisen abstraktin ekspressionismin puolestapuhujana, mutta hän esitti galleriassaan myös monia eurooppalaisen avantgarden edustajia. Teos on Grahamin taiteelle tyypillinen sekoitus faktaa ja fiktiota, sekä kulttuurihistoriaa että taiteen tekemisen ja esittämisen tapojen tarkastelua.

Entä maalaukset ja veistokset? Graham esittää kiperiä kysymyksiä: ovatko ne hänen itsensä tekemiä vai valokuvissa esiintyvien kuvitteellisten taiteilijoiden käsialaa? Ovatko ne itsenäisiä taideteoksia vai lavasteita? Varmaa vastausta ei ole, mutta Grahamin näkökulmasta tilanne on herkullinen. Se sallii hänen vaeltaa vapaasti 1900-luvun modernismin maisemassa, nostaa hattua sen lukuisille ismeille ja myös leikitellä niiden ominaispiirteillä. Teoksissa voi tunnistaa viittauksia vaikkapa synteettiseen kubismiin, konstruktivismiin ja abstraktiin ekspressionismiin, joka kerta kekseliäästi tulkittuina. 

Vaikka Graham esiintyy itse teoksissaan ja käyttää lähtökohtinaan taiteen historian isoja ja pieniä sattumuksia, hänen teoksensa eivät ole omakuvia. Ne edustavat tarkkaa yhteiskunnan ja etenkin taidemaailman ilmiöiden ja koodien tarkastelua ja viestivät samalla halusta välttää sitoutumista yhteen tyyliin tai tekotapaan aikana, jolloin koko maailma on taiteilijan ulottuvilla. Teoksia voi tarkastella myös vaihtoehtoisina elämäntapoina, mahdollisina vastauksina itse kutakin ajoittain vaivaavaan kysymykseen siitä, millaista elämäni olisi, jos olisin valinnut toisin. 

Timo Valjakka
Näyttelyn kuraattori