Akseli Gallen-Kallelan Probleemi (Symposion)
Taiteilijapariskunta Olga ja Eric O. W. Ehrströmillä oli merkittävä taidekokoelma, jolla he täyttivät Helsingin asuntonsa lattiasta kattoon saakka. Yksi teoksista oli Akseli Gallen-Kallelan Probleemi (1894), joka tunnetaan myös nimellä Symposion. Se päätyi Serlachiuksen taidekokoelmaan kiinnostavalla tavalla, johon liittyy pakkanen ja erikoinen testamentti.
Probleemi muistetaan alkoholinhuuruisen taiteilijaelämän kuvauksena 1800-luvun lopun Helsingistä, vaikka Akseli Gallen-Kallelalle teos oli ennen kaikkea symbolistinen. Eric O. W. Ehrströmin mukaan teoksessa ”kolme suurta sielua ja ylevää henkeä on yhtynyt pitoihin, retkeilläkseen jokapäiväisyyden tuolle puolen, loputtomiin avaruuksiin ja alitajunnan salaisimpiin onkaloihin, sinne, missä käyvät mielikuvituksen ja taiteen tuntemattomat pohjavirrat, missä on kaiken alkujuuri, vaikutuksen ja vastavaikutuksen probleemi…”
Probleemi päätyi Ehrströmeille mielenkiintoisen seikkailun tuloksena. Gallen-Kallela, arkkitehti Eliel Saarinen ja Eric Ehrström matkustivat 1900-luvun alussa keskellä talvea Ruoveden Kalelaan, Akseli Gallen-Kallelan erämaa-ateljeehen. Ehrström huomasi, että Kalelan puhelin oli kääritty johonkin, joka näytti maalaukselta. Gallen-Kallela oli puhelinta suojatakseen pakannut sen Probleemi-maalaukseen.
Maalaus oli herättänyt suurta pahennusta ja saanut huonot arvostelut, kun Gallen-Kallela oli asettanut sen Helsingissä näyttelyyn. Arvosteluista suuttunut Gallen-Kallela heitti teoksen Ehrströmille, joka toi sen kotiinsa. Kehyksistään irrotettu Probleemi oli ryppyinen ja huonossa kunnossa, mutta kun maalaus kiristettiin takaisin kehykseen, huomattiin ettei se ollutkaan kärsinyt pahempia vahinkoja.
Myöhemmin Ehrströmien omistamia taideteoksia, Probleemi mukaan lukien, siirtyi Gösta Serlachiuksen omistukseen erikoisella sopimuksella. Vanhuuden toimeentulonsa turvatakseen pariskunta laati ystävänsä ja mesenaattinsa Gösta Serlachiuksen kanssa sopimuksen, jolla kymmenkunta pariskunnan omistamista taideteoksista oli määrä siirtyä ostajalleen Eric Ehrströmin kuoleman jälkeen. Kokonaisuuden loppusummaksi sovittiin 150 000 markkaa, joka nykyvaluutassa vastaisi vajaata 50 000 euroa. Se sovittiin suoritettavaksi osamaksuna. Siten tasainen tulovirta jatkui Ericin ja sittemmin jopa Olgan kuolemaan saakka.
Järjestely oli mielenkiintoinen, sillä eihän siitä ollut varmuutta, että vuorineuvos eläisi kauemmin kuin taiteilija – joskin se vaikutti todennäköiseltä. Sopimus tehtiin sen jälkeen, kun Eric O. W. Ehrström menetti oikean kätensä tapaturmaisesti. Lehdissä kirjoiteltiin, kuinka taiteilija oli joutunut junan ruhjomaksi. Ehrström oli yrittänyt kiivetä jo liikkeelle lähteneeseen junaan, mutta otteen livettyä hän jäi ruumisvaunun astinlaudan turmelemaksi. Toinen käsi meni olkapäästä poikki ja päähän tuli haava. Kahden kuukauden sairaalassaolon aikana Ehrström ryhtyi opettelemaan elämää ja taiteen tekoa vasemmalla kädellä.
Tämä mesenaattisopimus ei ollut Gösta Serlachiuksen puolelta altruismia. Näin hän sai täydennettyä kokoelmaansa merkittävillä taideteoksilla, joiden hintaa hän vielä tinki alemmaksi kuin asiantuntijat ne arvioivat. Mutta Serlachius hankki maalaukset myös tulevaa museota ja kokoelmaa silmällä pitäen.
Lähde: Olli ja Bucklan, Olga Gummerus-Ehrström ja Eric O. W. Ehrström, toim. Helena Hänninen, PARVS, 2019.