Kuumana kesäpäivänä

ELOKUU 2019

Peter Frie (s. 1947, Ruotsi) on helppo tunnistaa romantiikan kauden maisemamaalareiden seuraajaksi. Toisaalta hän nykytaiteilijana edustaa myös abstraktia ajattelua. Hänen teoksensa eivät pysähdy tallentamaan tiettyä näkymää tai yksilöityä paikkaa, vaan nousevat vertauskuvallisiksi mielenmaisemiksi. Frien maalauksia oli esillä Serlachius-museoiden näyttelyssä Kesäpäiviä vuonna 2017. Kaksi hänen maalaustaan hankittiin museon taidekokoelmaan.

Maisemamaalaus nousi 1800-luvun romantiikan keskeiseksi aiheeksi. Kuolemattomia maisemataiteen klassikoita luoneiden englantilaisten, John Constablen ja William Turnerin ohella Peter Frie tunnustaa velkansa skandinaavitaiteilijoille Edvard Munchista ja Ernst Josephsonista August Strindbergiin ja Richard Berghiin, joiden kaikkien maalauksissa tunnemaisema on vahvasti läsnä.

Peter Frie ei ole ulkoilmamaalari 1800-luvun vaatimusten mukaisesti. Hän ei jäljennä paikkoja, vaan maalaa muistinvaraisia näkymiä. Frie palkittiin Ars Fennica -palkinnolla kymmenisen vuotta sitten. Jo tuolloin hän oli pelkistänyt ilmaisunsa maan ja taivaan vuoropuheluksi. Kun hän muutti asumaan Ruotsin länsirannikolle asuttuaan välillä Saksassa, hän samalla palasi lapsuutensa onnen hetkiin.

Maisemat tuntuivat tutuilta ja kirvoittivat kaukaisia muistoja äidin kanssa tehdyistä kävelyretkistä luontoon. Äiti kuoli vakavaan sairauteen Frien ollessa vasta neljätoistavuotias. Maisema palauttaa yhteyden menetettyyn äitiin, ja liittää luontokokemuksen pysyvyyteen ja lohdutukseen. Peter Frie aloitti maalaamisen äidin kuoleman jälkeen, ja maalaamisesta tuli keino käsitellä yksinäisyyttä ja tuskaa. Maalauksissa on nostalgista surumielisyyttä. Frie maalaa mieluummin hämärän hetkiä kuin kirkasta auringonpaistetta, mieluummin ukkosen uhkaa kuin kepeitä kesäpilviä.

Frien maisema ei koskaan ole villi ja koskematon. Se on usein loivasti kumpuilevaa viljelysmaata, jossa horisontti on matalalla ja jossa taivas ja pilvet ulottuvat korkeuksiin. Rakennuksia ei näy, kuten ei muitakaan merkkejä ihmisen läsnäolosta. Menestyneenä maalarina Frie on matkustellut paljon ja maalannut monissa maissa ja useissa maanosissa. Suomessa maalatut maisemat ovat usein viileän valon täyteisiä, kesäöiden salaperäisiä valotutkielmia – taivas saattaa esiintyä taitetun kellansävyisenä, utuisen punertavana tai heleän sinisenä. Maata tai järveä reunustavat metsänrajat häälyvät harmaanmustina ja järvenpinta on aina tyven. Frien mielestä nämä vakavat ja sulkeutuneet maalaukset ovat luonteeltaan hyvin suomalaisia.

Peter Frie rajaa maisemansa valkoisella kankaalla tai pahvilla. Ne ovat osa teosta. Hän ei esikuviensa tapaan näe maisemamaalausta ikkunana luontoon. Hänen maisemansa ovat muistiinmerkintöjä. Frie on todennut matkustavansa sisään maisemiin, jotka sopivat hänen mielentiloihinsa.

Tarja Talvitie
Kokoelmapäällikkö