Naisia uittokeksin varressa
KESÄKUU 2023
Serlachius-museoiden kuva-arkistosta löytyy muutama jatkosodan aikainen valokuva, joissa Tampereelta Mänttään tulleet työvelvolliset työskentelevät G. A. Serlachius Oy:n puuvarastoalueella Sassissa. Kuvissa naiset ohjailevat uittokekseillä puita kohti vedenrajassa olevaa sirkkeliä tai kiristävät lauttaa.
Kesäkuussa 1939 oli säädetty työvelvollisuuslaki, jota laajennettiin toukokuussa 1942. Tavoitteena oli valjastaa kaikki työvoimaresurssit käyttöön ja turvata työvoima aloilla, jotka palvelivat maanpuolustusta tai olivat välttämättömiä väestön toimeentulolle ja talouselämälle.
Työvoimapula oli akuutti myös G. A. Serlachius Oy:n tehtailla ja metsäosastolla. Aluemetsänhoitaja Erkki Luikko kirjoitti sydänsairaalle vuorineuvos Gösta Serlachiukselle sairaala Mehiläiseen 2.1.1942:
Toivottaen Göstalle terveyttä ja paranemista pyydän metsäosaston erinäisistä asioista ilmoittaa seuraavaa: Naistyövoimaa on suoranaisessa metsähakkuussa tai hevosmiehinä 11 kpl. Kaikki piirityönjohtajat ovat saaneet määräyksen koettaa hankkia naistyövoimaa lisää. Samoin on ilmoitettu kaikille insinööreille metsäosaston ottavan vastaan naistyövoimaa, joille me annamme työvälineet, mutta ei miltään taholta ole apua tullut. Kova pakkanen lienee tärkeänä syynä siihen, etteivät naiset uskalla metsiin.
Syksyllä 1941 G. A. Serlachius Oy:n Mäntän tehtaan työväestä puolet oli sotapalveluksessa. Naisia palkattiin muun muassa valmistamaan kranaatin kuoria konepajassa ja työskentelemään paperikoneiden äärellä. Yhtiön työvoimapulan helpottamiseksi palkattiin myös jo eläköityneitä entisiä työntekijöitä ja koulujen päätyttyä nuoria poikia. Sotavangeillakin teetettiin töitä.
Suomessa oli valtava polttopuupula. Koko kansan mottitalkoita järjestettiin vuosina 1942–1943 puupulaa helpottamaan. Mäntän kotitalouksista suurin osa sai polttopuunsa Sassinniemen puuvarastolta. Sassissa varastoitiin polttopuuta myös tehtaalle ja muun muassa puuta sellukattilaan.
Kirjassa Sata vuotta Sassinniemeä (1999) Martti, Tauno ja Jaakko Kuoppala ovat kirjoittaneet Tampereelta tulleiden työvelvollisten naisten työskentelystä Sassissa. Naiset majoitettiin työläiskämpälle ja heille annettiin tehtäväksi muun muassa kevyempiä lastaustöitä. Kovakuntoisimmat naiset purkivat halkoja proomuista.
Puiden katkomisessa Sassin kiramon laiturissa työvoimana oli muutamana kesänä pääasiassa tamperelaisia naistyövelvollisia. Selluloosan valmistukseen käytetyt puut pätkittiin metrin määrämittaan. Katkaisemista varten Kolhon sahalta tuotiin tynnyrilautan päällä toimiva sirkkeli. Lautalla työskenteli kahdessa vuorossa yleensä viisi työntekijää: uittaja, syöttäjä, katkoja, vastaanottaja ja poisuittaja.
Toista maailmansotaa on pidetty käännekohtana naisten siirtymisessä palkkatöihin. Tehtaissa työskentelevien naisten määrä kasvoi, mutta Suomessa naisten suhteellinen osuus teollisuuden työvoimasta oli ollut korkea jo aikaisemmin. Ajatukset siitä, millainen työ on naisille sopivaa, muuttuivat sota-aikana, mutta naisiin kohdistuneet odotukset olivat edelleen ristiriitaisia. Sodan jälkeen oli ihanteena, että naimisissa olevat naiset jäävät kotiin tekemään kotitöitä ja hoitamaan lapsia, vaikka suuri osa naisista työskenteli ainakin jossain vaiheessa elämäänsä kodin ulkopuolella.
Katri Tolonen
Amanuenssi
Lähteet:
Gösta Serlachiuksen kirjearkisto. Gösta Serlachiuksen ja Erkki Luikon kirjeenvaihto.
Hytönen, Kirsi-Maria 2014. ”Ei elämääni lomia mahtunut.” Naisten muistelukerrontaa palkkatyöstä talvi- ja jatkosotien ja jälleenrakennuksen aikana. Kultaneito XIII Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura.
Kontio, Erkki O. & von Bondsdorff, Lars G 1968. G. A. Serlachius Oy 1868–1968.
Kuoppala, Martti & Kuoppala, Tauno & Kuoppala Jaakko 1999. Sata vuotta Sassinniemeä. Jyväskylän tekninen ammattioppilaitos.
Metsäosaston historiikki. G. A. Serlachius Oy 1868–1968.
Mönkkönen, Mauri 1992. Mäntän historia 1860–1947. Mäntän kaupunki ja Mäntän seurakunta.
