Ehrströmin kantaatti Sibeliukselle, 1934

KESÄKUU 2019

Taiteilija Eric O. W. Ehrströmin jälkeen jääneissä papereissa on hänen sanoittamansa kantaatti Fosterlandet (Isänmaa) Jean Sibeliukselle. Teksti on päivätty helmikuulle 1934. Se on kiintymyksen ja rakkauden osoitus isänmaalle, sen luonnolle, yhtenäisyydelle ja itsenäisyydelle.

Ehrströmin kantaatti alkaa kuoro-osuudella, Allegro (nopeasti), joka vapaasti suomennettuna kuuluu:

Harjut, saaret, karit ja luodot
joet, järvet ja kosteikot
metsät, vainiot, ilma ja meri,
esi-isien muisto ja isien haudat,
siellä missä revontulet kilvan leimuaa.

Heimot, jotka vaelsivat, raivasivat ja rakensivat
taistelivat, rakastivat ja uurastivat
verisiteet, kansanusko, tapa ja tottumus,
kohtalonyhteys polvesta polveen
meitä yhtenä ohjaa käsi kädessä kulkemaan
ja me saimme omistaa sen: Isänmaan.


Kuoro-osuuden jälkeen tulevat viulu ja huilu, rauhalliseen keskivertotempoon, Andante. Ja kuoro jatkaa: kuule metsän, järven, pellon, meren ja kevään äänet. Kuule miehen ääni ja naisen laulu lapselle; esiäitien ääni, linkki isänmaan ja elämän välillä, täynnä luottamusta ja uskoa… Sen jälkeen bassosoolo pyytää Ukko ylijumalaa antamaan viisautta ja suojelusta ja sopraano soolo laulaa: Nuku lapseni tähtien valossa, nuku äitisi käsivarsilla, rauhoitu äitisi rinnoilla, nuku honkien huminaan ja herää urotekoihin ja toimiin rakkaan isänmaasi puolesta.

Loppusoitto (Coda) etenee marssin tapaan:

Nopeasti katoaa elämä, kuin tähdenlento avaruudessa
jättäen säteen, joka hetken loistaa
ja luo valomme tälle maalle,
joka on meidän ja jonka henki on meidän.


Viimeinen säkeistö kehottaa yksimielisyyteen myrskyjen uhatessa: puolustakaamme vapauttamme, varjelkaamme kotiamme.

Kantaatti on kuorolle, orkesterille ja solisteille, usein jotain juhlatilaisuutta varten sävelletty teos. Sibelius sävelsi isänmaallisia kantaatteja tilaustöinä Suomen itsenäistymisen aikoihin. Tilaustöiden tekeminen väheni 1920-luvun lopulla, kun säveltäjän taloudellinen tilanne koheni. Samalla itsekritiikki kasvoi niin, ”ettei hän tullut säveltäneeksi enää juuri mitään muutakaan itselleen kelpaavaa orkesterille”, todetaan sibelius.fi -sivustolla. Eric O. W. Ehrström luonnosteli kuitenkin ystävälleen kantaatin sävellettäväksi.

Ehrströmin suvussa oli musikaalisuutta. Hänen isoisänsä Fredrik August Ehrström
oli säveltävä kirkkomuusikko, jota on kutsuttu ensimmäiseksi suomalaiseksi säveltäjäksi. Hän oli J. L. Runebergin ystävä ja säveltänyt hänen tunnettuja runojaan, kuten Lähteellä (Sua lähde kaunis katselen).

Ericin äiti Aline Baeckman puolestaan oli pitkälle opiskellut pianisti ja veli Otto Ehrström oli säveltäjä. Muitakin Eric O. W. Ehrströmin musiikkiteoksia on tiedossa, osa niistä on mahdollisesti hänen veljensä nuotintamia.

Ehrström oli 53-vuotias ja eli viimeistä vuottaan kirjoittaessaan tämän kantaatin. Hänen ja Sibeliuksen ystävyydestä kertoo muun muassa se, että Sibelius oli yhtenä kunniavieraana Ehrströmin hautajaisissa lokakuussa 1934. Siellä esitettiin Sibeliuksen muutama vuosi aiemmin Akseli Gallen-Kallelan hautajaisiin säveltämä Surusoitto uruille.

Helena Hänninen
tutkija

Lähteitä: sibelius.fi; Murtomäki, Veijo, 2007, Jean Sibelius ja isänmaa; runeberg.net; Suomen Kansallisbiografia 2, 2003

Eric O. W. Ehrströmin kirjoittama kantaatti Sibeliukselle, 1934, Gösta Serlachiuksen taidesäätiö.
Eric O. W. Ehrströmin kirjoittama kantaatti Sibeliukselle, 1934, Gösta Serlachiuksen taidesäätiö.
Eric O. W. Ehrströmin kirjoittama kantaatti Sibeliukselle, 1934, Gösta Serlachiuksen taidesäätiö.