Yhtiön vierashuoneet Joenniemessä
HEINÄKUU 2023
G. A. Serlachius Oy:n vierashuoneet olivat Joenniemen kartanon yläkerrassa parikymmentä vuotta 1960-luvun alusta kesäkuun loppuun 1983.
Joenniemi jäi vuorineuvos Gösta Serlachiuksen kuoleman 1942 jälkeen perinnöksi tämän pojalle Bror Serlachiukselle. Vuorineuvoksetar Ruth Serlachius jäi edelleen asumaan Joenniemeen. Kartanon alakerran kolme huonetta olivat museokäytössä vuodesta 1945, mutta taidesäätiön suunnitelmissa oli uuden museorakennuksen toteuttaminen Gösta Serlachiuksen toiveen mukaisesti. Suunnitelmat saivat uuden suunnan 1960-luvun alkuvuosina, kun vuorineuvoksetar muutti Helsinkiin ja Joenniemen kartanon tulevaisuutta pohdittiin.
Taidesäätiö halusi lisää teoksiaan esille, mutta syksyllä 1961 näytti siltä, että koko kartano oli menossa vuokralle G. A. Serlachius Oy:n vierashuoneiksi. Asia ratkesi lopulta taidesäätiön ja museon eduksi. G. A. Serlachius vuokrasi Joenniemen Bror Serlachiukselta, ja yhtiö puolestaan vuokrasi edelleen alakerran kolmen museohuoneen lisäksi kirjaston, pienen ruokasalin ja hallin taidesäätiölle museokäyttöön.
Säätiö osti Joenniemen kartanon omakseen vuonna 1972, mutta yläkerran huoneita vuokrattiin edelleen yhtiön vierashuoneiksi. Yhtiö maksoi vuokran hoitamalla kiinteistöä. Vuonna 1974 Joenniemen hoitokustannukset olivat 47 000 markkaa, nykyeuroissa lähes saman verran. Museon rakentamisesta tai vastaavasti yhtiön vierashuoneiden rakentamisesta tai sijoittamisesta muualle kuin Joenniemeen keskusteltiin ajoittain.
Vieraille löytyi 1980-luvun alussa uusi majoitustila yhtiön omistamasta Villa Silvasta, ja myös Joenniemen yläkerta vapautui museokäyttöön. Gösta Serlachiuksen taidesäätiö teki 1982 päätöksen Joenniemen kartanon peruskorjauksesta säätiön seuraavana vuonna vietettävän 50-vuotisjuhlan johdosta. Rakennus dokumentoitiin valokuvaamalla, Suomen Rakennustaiteen museosta lainattiin ja kopioitiin kartanon suunnitelleen arkkitehti Jarl Eklundin piirustuksia peruskorjausta varten, ja vanhaa kirjeenvaihtoa käytiin läpi.
Joenniemen kartanon yläkerran vuokrasopimus G. A. Serlachius Oy:n kanssa jatkui kesäkuun loppuun 1983, ja sen jälkeen aloitettiin kartanon korjaustyöt. Museo suljettiin syyskuun alussa ja tyhjennettiin. Teokset varastoitiin Honkahoviin. Peruskorjattu ja lähes kaksinkertaiseksi laajentunut museo avautui kesäkuun alussa 1984.
”Pohjois-Hämeen koillinen kolkka sai kansainvälistä tasoa olevan taidemuseon”, kirjoitettiin yhdessä monista lehtiartikkeleista.
Helena Hänninen
Tutkija