Vuorenmalja – kuvien ja juhlien keskipiste

HELMIKUU 2025

Serlachius-museoiden arkistosta, Mänttä-Seura ry:n perinnekokoelmasta, löytyy kotiseututoiminnassa mukana olleen Rakel Katajan valokuva-albumi 1930-luvulta. Yhdessä valokuvassa kuusi nuorta naista, mukaan lukien Rakel itse, nojailevat korkealla mäellä olevaan suureen kivimaljaan. Kuvan alapuolella on teksti ”Vuoressa 5. VI. -32”. 

Mäntänvuori on ollut matkailukohde, virkistysalue ja paikallisten juhlien pitopaikka viimeistään 1880-luvulta lähtien. Mäntänvuoren maineikkaimmissa juhlissa 17.9.1888 juhlistettiin G. A. Serlachiuksen perustaman tehtaan 20-vuotista taivalta. Juhlia varten koristeltiin Mäntänvuorelle johtava tie värikkäillä lipuilla ja kahdella kunniaportilla. Tehtaan työmiehet kantoivat G. A. Serlachiuksen tuolissa ylös vuoren kukkulalle, jossa patruuna piti puheen. Virvoketta tarjoiltiin valtavasta kivimaljasta. Uusi Suometar -sanomalehdessä 22.9.1888 kerrottiin juhlista seuraavasti: 

Pimeän tultua valaistiin kukkula monivärisillä lyhdyillä ja poltettiin kaunis ilotulitus. Vieraita kestitettiin virvoitusjuomalla harvinaisen isosta maljasta, joka vetää noin 17 kannua ja sijaitsee liikuttamattomana kukkulalla; se on tehty sitä varten asetetulle kiviselle kantakivelle nostetusta myllynkivestä ja näyttää se alusimen kanssa aivan pikarin muotoiselta. 

Samana vuonna ilmestyneessä Suomen matkailijayhdistyksen painatteessa ”Matkansuuntia Suomessa 1888” kerrottiin Mäntänvuoresta: ”Vuorella on nykyään uudestaan rakennettu, vanha katselulava, jonka seiniin ja pylväisiin lukemattomat siellä kävijät ovat piirtäneet nimensä. Hiukan alempana laaksossa itäisellä puolella on lehtimaja istuimineen ja pöytineen ja sen lähellä pieni kohiseva puro, jonka hyvä kirkas vesi on virkistävä juoma.” 

Matkailu 1800-luvulla perustui suurelta osin luonnonnähtävyyksien ja maisemien ihailemiseen. Ajan romanttisen hengen mukaisesti merkittäviä näköalapaikkoja pyrittiin varustamaan näkötornilla. Vuonna 1895 Mäntänvuorelle valmistui 15 metriä korkea näkötorni. Tampereen Uutisten 19.4.1895 mukaan rakennusmestari Hagel laati näkötornin piirustukset. Tornista tuli viisi kerroksinen rakennus, jonka alakerrassa oli suuri valoisa sali.   

Rakel Katajan käydessä ystäviensä kanssa Mäntänvuorella vanha näkötorni oli jo purettu. Sen sijaan paikalla oli hiihtomaja, jossa oli 1930-luvulla kahvio. Nykyisin Vuorenmajana tunnettu hiihtomaja oli rakennettu vuonna 1916 puretun vanhan näkötornin sokkelikivien päälle. G. A. Serlachius Oy:n 60-vuotisjuhlavuoden (1928) suunnitelmiin kuului hiihtomajan rakentamisen lisäksi uusi näkötorni, joka toteutui alkuperäisten W. G. Palmqvistin piirustusten mukaan Mänttä-Seuran toimesta vuonna 2005. 

Mäntän tehtaan perustajan kunniaksi järjestettyjen juhlien kivinen malja sijaitsee nykyään Serlachius Pääkonttorin ja Koskelanlammen välisellä viheralueella.

Katri Tolonen
Amanuenssi

Lähteet:
Hedman, Tarja & Sivonen, Pauli (2004): Museo jalkautuu kaupunkiin. Mänttä, Gösta Serlachiuksen taidesäätiö.
Mönkkönen, Mauri (1992): Mäntän historia 1860–1947. Mäntän kaupunki ja Mäntän seurakunta. 
Routto, Kaisa (1995): Pirkanmaan näkötornit. Tampereen Teknillinen Korkeakoulu. Arkkitehtuurin osasto. Diplomityö 1995. 
Suomen matkailijayhdistys. Matkansuuntia Suomessa 1888. Vuoden painos I. Helsingissä, Suomalaisen kirjallisuuden seuran kirjapainossa 1888.
Tampereen Uutiset 19.4.1895.
Uusi Suometar 22.9.1888.