Vilppulan rautatieasema
MARRASKUU 2023
Vilppula-Seura on luovuttanut Serlachius-museoille digitaalisia kopioita omasta valokuvakokoelmastaan. 60-vuotisjuhlaansa viettävän seuran kuvissa on nähtävissä monipuolisesti Vilppulan historiaa. Valokuvien joukossa on muun muassa hienoja otoksia raideliikenteestä ja 140-vuotiaasta Vilppulan rautatieasemasta.
Suomen ensimmäinen rautatie rakennettiin Helsingistä Hämeenlinnaan vuosina 1857–62. 1870-luvun alussa junalla pääsi kulkemaan Helsingistä Pietariin ja Tampereelle. Seuraavaksi suunniteltiin rautatietä Tampereelta Vaasaan. Reitti Näsijärven länsipuolitse Pohjanmaan kautta rannikolle vaikutti ensin ilmeiseltä.
Huonojen kulkuyhteyksien kanssa tuskaillut ja kaukaa viisas G. A. Serlachius näki raideyhteydessä omalle tehtaalleen suuren mahdollisuuden. Hän ajoi voimakkaasti Näsijärven itäpuolitse kulkevaa rataa Morgonbladetiin kirjoittamissa artikkeleissa ja pyrki 1877 porvarissäädyn edustajaksi Tampereelta, siinä kuitenkaan onnistumatta.
Muita itäisen ratasuunnan puolestapuhujia olivat muun muassa talonpoikaissäädyn edustajat talollinen Juho Riihimäki Keuruulta ja kartanonomistaja Agathon Meurman Kangasalta. Päätös radan suunnasta tehtiin vuoden 1877–1878 valtiopäivillä, jossa enemmistö puolsi Vilppulan kautta kulkevaa ratalinjaa. Radan rakennustyö aloitettiin 1879.
Suurena rakennustyömaana rautatie tarjosi töitä monille, mutta toi mukanaan myös ikäviä lieveilmiöitä. Juopumukset, salakapakat, kortinpeluu, varkaudet ja tappelut lisääntyivät. Vilppulan tienoilla rakennustyömaahan liittyen sattui ainakin kolme vakavaa onnettomuutta, joista kaksi vaati ihmishenkiä.
Vilppulan asemarakennusta rakennettiin 1881–1883 Vaasan radan IV luokan tyyppiasema no 1 piirustusten mukaisesti. Asemat oli jaettu eri luokkiin liikennepaikan vilkkauden ja matkustajamäärien perusteella. Yleisimpiä olivat IV ja V luokan asemat ja pysäkit. Vilppulan asemarakennuksen suunnittelijana pidetään Knut Nylanderia. 1900-luvun alussa asemaa laajennettiin arkkitehti Bruno F. Granholmin laatimien piirustusten pohjalta.
Toiste seisahtui juna Vilppulan kosken sillalla, jossa ei ainoastaan siltarakennus, vaan myöskin maiseman kauneus viehätti katselijoita. Tässä kävi kenraalikuvernööri katsomassa tehtaan omistaja Serlachiuksen siinä löytyvää puuhiomota. (Tampereen Sanomat 2.10.1883.)
Mäntän paperitehtaan ja Vilppulankosken puuhiomon omistajalla, G. A. Serlachiuksella, oli syytä riemuun, kun Vaasan rautatien vihkimisen juhlajuna puksutti arvovieraat kyydissään Vilppulaan perjantaina 28.9.1883. Tampereelta Vilppulaan matkusti junalla hieman yli neljässä tunnissa. Serlachiuksen tarmolla ajama tavoite pääradan kulkemisesta Tampereelta Näsijärven itäpuolitse Vilppulan kautta oli toteutunut. Väliaikaiselle liikenteelle rata oli avattu jo marraskuussa 1882.
Tampere-Vaasa rautatiellä on ollut suuri merkitys muun muassa Vilppulan kunnan kehitykselle, Mäntän tehtaalle ja Jämsänkosken sellutehtaalle. Vuonna 1889 käynnistyneellä Jämsänkosken sulfiittiselluloosatehtaalla oli, Mäntän tehtaan tavoin, Vilppulan asemalla oma varastorakennus. Talvisin, Päijänteen ollessa jäässä, sellupaalit rahdattiin massatietä pitkin Vilppulan asemalle. Vilppulan rautatieasemasta tuli merkittävä puutavaran ja puusta jalostettujen tuotteiden vientiasema.
Katri Tolonen
Amanuenssi
Lähteet:
Keskisarja, Teemu (2010): Vihreän kullan kirous. G. A. Serlachiuksen elämä ja afäärit. Kustannusosakeyhtiö Siltala.
Mönkkönen, Mauri (1988): Vilppulan ja Pohjaslahden historia 1866–1918. Vilppulan kunta ja seurakuntayhtymä.
Tampereen Sanomat 2.10.1883.
Tuuri, Antti (1999): UPM-Kymmene. Metsän jättiläisen synty. Kustannusosakeyhtiö Otava.
Valanto, Sirkka (1982): Suomen rautatieasemat vuosina 1857–1920. Museovirasto, rakennushistorian osasto, julkaisu N:o 11, 1/1982.
