Maria Raunio – kansakoulupohjalta kansanedustajaksi
KESÄKUU 2017
”Kun naisilta on kokonaan puuttunut suoranaista vaikutusvaltaa lainsäädäntöön, on tästä johtunut, että heidän on ollut alistuminen kaikkiin miesten laatimiin lakeihin, vaikkapa ne olisivat olleet kuinka hankalia ja sopimattomia naisille.”
Näin kirjoitti Maria Raunio, joka oli nuorena ollut Akseli Gallen-Kallelan mallina maalauksessa Tyttö Keuruun vanhassa kirkossa. Sittemmin ompelijan ammatin itselleen hankkinut Maria toimi aikuisiällä nais- ja työväenliikkeen agitaattorina ja eduskuntalaitoksen alkuvuosina Sosialidemokraattisen Puolueen kansanedustajana 1906–1909.
Maalaus Tyttö Keuruun vanhassa kirkossa valmistui Keuruulla loppukesällä 1889. Nuori Akseli Gallen-Kallela (1865–1931) käytti tuolloin 17-vuotiasta Maria Saarista nöyrän kirkkotytön mallina asettaen hänet seisomaan kirkon keskikäytävälle virsikirja kädessä katse kohti alttaria. Teoksen kaksi muuta tunnistettua mallia ovat muhkea kirkkoherra Herman Pihlman (virassa 1886–1906) ja käytävällä asteleva suntio Fredrik Uskali.
Yli 30 vuotta maalauksen valmistumisen ja 1918 käydyn sisällissodan jälkeen Gallen-Kallela luonnehti Mariaa kansallisesti menetetyksi sieluksi, joka oli kadottanut viattomuutensa. Taiteilijan suomalaisuuskäsitykseen ei sopinut se, että Maria oli ryhtynyt työväenasian agitaattoriksi.
Gallen-Kallelan maalauksen 1700-luvulla rakennettu puukirkko on sama, jonka vuorineuvos Gösta Serlachius olisi myöhemmin halunnut ostaa ja siirtää Mänttään, mutta Keuruun seurakunta ei kirkostaan luopunut, kuten ei Petäjävedenkään seurakunta omastaan. Gallen-Kallelalle lähettämässään kirjeessä Serlachius totesi maalauksen tytön olevan kaunis, kuten ”kaikki tytöt Keuruulla ovat”. Tuikkivasilmäistä Mariaa / Maijua on luonnehdittu paitsi kaunispiirteiseksi myös älykkääksi ja vilkkaaksi. Gallen-Kallela on mahdollisesti kiinnittänyt huomiota nuoreen kaunottareen kesällä 1889 Keuruun kunnansairaalan hyväksi järjestetyillä Keuruun kesäjuhlilla, joiden ohjelmassa oli Robert Kiljanderin näytelmä Amalia ystävämme. Gallen-Kallela, Louis Sparre ja Eero Järnefelt tekivät näytelmän lavasteet ja Marialla oli esityksessä pieni rooli.
Kirkkotyttö-aihe oli kiinnostanut Gallen-Kallelaa jo hänen asuessa Keuruun Jamajärvellä Ekolan torpassa. Gösta Serlachiuksen taidesäätiön kokoelmiin on myöhemmin hankittu myös Kirkkotyttö-niminen teos, jossa mallina oli Ekolan torpan tytär, todennäköisesti Johanna.
Maria Saarinen (1872–1911) on syntynyt Keuruulla räätäli Erland Saarisen ja piika Kristiina Hellénin kolmetoistalapsisen perheen vanhimpana. Koti oli uskonnollistaustainen, mutta rahvaan herättyä ajamaan asemansa parantamista perhe alkoi kannattaa osuuskunta- ja työväenaatteita. Saarisille hankittiin mm. ompelukone, heidän kotonaan toimi postitoimisto, puhelinkeskus ja myöhemmin myös työväen osuuskauppa. Vaikka suomenmielisen, vireän perheen toimeentulo oli niukkaa, kaikki lapset saivat käydä kansakoulun, mikä ei vielä 1800-luvun lopulla ollut tavallista.
Maria avioitui maalari Kalle Flintan (myöh. Raunio) kanssa ja pariskunta sai seitsemän poikaa, joista viisi kasvoi aikuiseksi. Vuonna 1905 aviomies lähti siirtolaiseksi Yhdysvaltoihin, mutta kuoli siellä kaivostapaturmassa samana vuonna. Maria jäi pienten lastensa kanssa yksin ja joutui turvautumaan köyhäinapuun elättääkseen perheensä.
Leskeksi jäätyään Maria olisi halunnut avata elintarvikeliikkeen, mutta ei saanut lainalle takuita. Ensin hän muutti Tampereelle Kansan Lehden konttoristiksi ja jätti lapsensa vanhempiensa hoitoon Keuruulle. Tampereelta hän siirtyi Lahteen Raivaajat-lehden toimittajaksi. Sittemmin Maria toimi kiertävänä puhujana. Aluksi palkkaa maksoi Naisten äänioikeuskomitea ja myöhemmin Sosialidemokraattisen Puolueen Mikkelin piiri, jonka varsinaisena agitaattorina Maria kiersi mm. Hämeen pohjoisen, Vaasan eteläisen ja Mikkelin vaalipiirin alueilla.
Maria Raunio asettui ehdolle ensimmäisissä eduskuntavaaleissa. Suomen eduskuntauudistus oli omana aikanaan poikkeuksellinen sikäli, että se antoi myös naisille äänioikeuden ja vaalikelpoisuuden. Maria valittiin eduskuntaan Vaasan läänin itäisestä vaalipiiristä, ja hän oli yksi ensimmäisen eduskunnan yhdeksästätoista naiskansanedustajasta. Toimittuaan kansanedustajana vuodet 1907–1909 häntä ei enää asetettu ehdolle vuonna 1910. Syynä oli se, ettei hän ollut noudattanut ryhmäkuria pankkivaltuusmiehiä koskeneessa äänestyksessä.
Kansanedustaja Raunio ajoi ennen muuta kansallisen sivistyksen, koulutuksen ja köyhien naisten ja lasten aseman parantamista. Hän mm. esitti synnyttäneiden äitien ”suoja-aikaa” eli äitiyslomia, kätilöiden virkojen perustamista kuntiin ja toivoi koteja köyhille orvoille, varattomille lapsille ja heidän äideilleen, toisin sanoen hän esitti ajatuksen ensikotien tarpeellisuudesta. Hän piti tärkeänä myös mielisairaaloiden ja keuhkotautiparantoloiden rakentamista. Hänen mielestään koulunkäynti oli paras keino ehkäistä köyhyyttä. Maria jopa esitti, että kansakoulu olisi pakollinen kaikille ja perusta oppikouluun menolle. Lisäksi hän vaati koulukeittiöiden perustamista kansakouluihin ja köyhien oppilaiden vaateavun järjestämistä.
Eduskunnasta putoamisen jälkeen Maria lähti siirtolaiseksi Yhdysvaltoihin. Tulevan, toisen aviomiehensä nahkuri Aaltosen Maria oli tavannut Lahdessa. Pariskunta avioitui Yhdysvalloissa, mutta liitto jäi lyhyeksi ja päättyi pian eroon.
Maria toimi aluksi syksyllä 1910 amerikansuomalaisen sosialistijärjestön länsipiirin puhujana. Seuraavana keväänä hän siirtyi toimittajaksi amerikansuomalaisten ensimmäiseen naistenlehti Toverittareen, joka ilmestyi luoteisrannikolla Oregonin Astoriassa. Vain vajaan vuoden Yhdysvalloissa asuttuaan Maria kuoli yllättäen kesken työnsä vain 39-vuotiaana. Maria (Maiju / Mary) Aaltosen kuolinsyyksi osoittautui unilääkkeiden yliannostus. Epäselväksi on jäänyt, oliko kuolinsyy tarkoituksellinen vai vahinko. Maria on haudattu Astoriaan.
Marjo-Riitta Simpanen
tutkija, taidehistorioitsija
