Vanhan taiteen luento

Pääkallot tulkitaan 1600-luvun eurooppalaisessa kuvataiteessa usein kuolevaisuudesta muistuttavina vanitas- ja memento mori -aiheina. Niillä oli kuitenkin myös muita merkityksiä, jotka liittyivät aikakauden filosofiseen, uskonnolliseen ja tieteelliseen ajatteluun. Toisaalta pääkallo oli myös taiteellisen ilmaisun väline, jonka kautta taiteilija muistuttaa teoksen katsojia omasta olemassaolostaan. 

Joutsenia ja pääkalloja – uutta tutkimusta Serlachiuksen taidekokoelmasta 

Joutsenia ja pääkalloja on Serlachiuksen ja Helsingin yliopiston taidehistorian oppiaineen yhteistyönä järjestämä kuuden verkkoluennon sarja. Taidehistorian asiantuntijoiden puheenvuorot on suunnattu kaikille kuvien katsomisesta  ja niiden historiasta kiinnostuneille. Voit osallistua ostamalla luennon Serlachiuksen verkkokaupasta.

Luentosarjassa keskitytään 1400–1600-lukujen taiteeseen Gösta Serlachiuksen taidesäätiön kokoelmassa. Luennot kertovat, miten eri aikakausien ajatusmaailma näkyy taiteessa ja minkälaisia uusia löytöjä taidehistorian tutkimuksessa tehdään tänä päivänä. 

Laura Nissinen

TaT Laura Nissinen on vapaa valokuvataiteilija, opettaja ja tutkija, joka on viime vuosina keskittynyt tieteen ja taiteen risteymiin, kuten ihmisjäänteiden käyttöön ja esittämiseen kuvataiteessa.