Taideseppä Luotosen lahja
TAMMIKUU 2024
Persoonalliset lahjat kertovat antajastaan. Serlachius-museoiden esinekokoelmaan on taltioitu taideseppä Atle Luotosen lahja Gösta Serlachiuksen taidemuseolle taidesäätiön 50-vuotisjuhlavuonna 1983.
Jämsänkoskelaissyntyisen Atle Luotosen tie naapurikuntaan Mänttään kulki pitkän mutkan kautta. Köyhään perheeseen vuonna 1906 syntynyt poika hakeutui parikymppisenä nuorukaisena oppiin Taito Oy:n taidetakomoon Helsinkiin. Oppimestari Nieminen, taideseppä, opetti taontaa Ateneumissakin. Yritystä johti myöhemmin erityisesti valaisinsuunnittelijana maineeseen noussut Paavo Tynell. Yksi sen perustajista puolestaan oli vuorineuvos Gösta Serlachius. Taito Oy:ltä hankittiinkin Mänttään, Serlachiusten valtakuntaan, monenlaista irtaimistoa. Serlachius-yhtiön rakennuttaman kirkon valaisinten valmistukseen oppilas Luotonen pääsi osallistumaan mestarin apulaisena.
Armeijan jälkeen seppä päätyi töihin G. A. Serlachius -yhtiön konepajalle Mänttään. Vuorineuvos Gösta Serlachius kiinnostui Luotosen taoksista nähtyään tämän suunnitteleman ja valmistaman valaisimen, joka oli tilaustyö syntymäpäivälahjaksi eräälle insinöörille. Serlachius rakennutti parhaillaan tulevaa kotiansa, Joenniemen uutta päärakennusta, jonka ulkoasusta vastasivat arkkitehti Jarl Eklund ja taiteilija Hannes Autere. Luotonen saikin tehtäväkseen toteuttaa Autereen suunnittelemia takorautaisia yksityiskohtia, kuten pääoven noitaa esittävän ovenkolkuttimen. Joenniemen kartanon lisäksi Serlachius tilasi Luotoselta taoksia myös tiloilleen Koskenpään Huhkojärvellä ja etelärannikolla Lövö’ssä. Gösta Serlachius suosi molemmissa kansanomaista rakennus- ja sisustustyyliä, johon sepän takomat yksityiskohdat luontevasti sopivat.
Serlachiuksella oli varsin omintakeinen maku, joka kohtasi Luotosen tyylin kanssa. Vuorineuvos tilasi sepältä rautaesineitä, jotka tämä itse myös suunnitteli ja piirsi. Gösta ja Ruth Serlachius valitsivat mieleisensä vaihtoehdon toteutettavaksi. Joskus Luotosen suunnitelmia oli arvioimassa myös Taito Oy:n Paavo Tynell, jolle Luotonen oli oppivuosiltaan tuttu. Serlachiuksen tilaukset olivat uniikkikappaleita, eikä sepällä ollut lupaa tehdä samanlaista kellekään muulle. Vuorineuvos toki maksoi yksinoikeudesta hiukan ylimääräistä. Epätavallisimmasta päästä oli tilaus Serlachiuksen oman ruumisarkun kantokahvoista. Taiteilija Autereen veistämä arkku ei tosin päätynyt koskaan haudattavaksi, sillä Serlachius totesi sen liian hienoksi maan poveen.
Jatkosodan kynnyksellä Luotonen sai komennuksen Valtion Lentokonetehtaalle Kuorevedelle ja Gösta Serlachiuskin kuoli vuonna 1942. Työtehtävät Mäntässä ja myöhemmin myös lentokonetehtaalla jäivät taakse ja Luotonen palasi pääkaupunkiseudulle. Erilaisia käyttöesineitä syntyi omassa sepän pajassa Järvenpäässä, josta tuotteet päätyivät myyntiin mm. Stockmannille. Tavaratalon näyteikkunassa oli esillä Luotosen valmistamia hiilihankoja ja -lapioita, makkaratikkuja ja takan koristeheloja. Polttopuiden telineeksi tarkoitettu ”tulikoira” oli hittituote, jota myytiin ulkomaillekin. Joskus se sai koiran sijaan eksoottisemman ilmeen norsuhahmoista.
Atle Luotonen palasi vanhoillaan päivillään lokakuussa 1982 vierailulle Joenniemen kartanoon, Gösta Serlachiuksen taidemuseoon. Intendentti Maritta Pitkänen haastatteli häntä ja seppä kävi katsomassa töitään, kun näköä vielä oli tallella. Seuraavana vuonna Luotonen onnitteli 50 vuotta täyttävää taidesäätiötä itse takomallaan lahjalla, joka esitti kaadettua puuta kantavaa isoa ja pientä norsua. Kuparilaattaan runoilijasieluinen seppä oli kirjoittanut:
Atle Luotonen kaatoi viestipuun
piirsi kuoreen sanat nuo
norsut museolle viestin vie 1983.
Viestipuun rungossa luki: Taidemuseolle onnea 50 v.
Milla Sinivuori-Hakanen
Vastaava tutkija
Lähteet:
Pitkänen, Maritta: Muistio Taideseppä Atle Luotosen vierailu Joenniemessä 20.10.1982.
Tolmunen, Elsa: Tulikoiran takoja. Helsinki 1994.
