Gösta Serlachiuksen taidesäätiön perustamisesta 90 vuotta
JOULUKUU 2023
Gösta Serlachiuksen taidesäätiön säädekirja hyväksyttiin oikeusministeriössä 15. joulukuuta 1933. Taidemuseota koskeviin suunnitelmiin liittyi kuitenkin monia käänteitä, jotka olisivat voineet viedä Serlachiuksen taidekokoelman myös Helsinkiin.
Säätiön perustamista oli edeltänyt vajaan kahdenkymmenen vuoden ajanjakso, jolloin toimitusjohtaja Gösta Serlachius kartutti aktiivisesti taidekokoelmaansa ja pohti sen esillepanoa. Serlachius on kuvannut muistelmissaan yhden merkittävän hetken.
Syyskuussa 1916 hän jyskytteli arkkitehti Walter Thomén kanssa junassa Tukholmasta pohjoiseen ja sai jossakin pohjoisen asemalla käsiinsä Hufvudstadsbladetin. Siinä oli osakeyhtiön perustamista koskeva ilmoitus, jonka tavoitteena oli hankkia nykyaikainen näyttelyhuoneisto kuvataiteille Helsinkiin.
Tämä oli innostuksen ja oivalluksen hetki, jota Serlachius kuvaili: ”Tällaiseen hankkeeseen halusin mielelläni lahjoittaa varoja ja innostuin ajatuksissani niin kovin, etten malttanut antaa Walter Thomén nukkua, vaan herätin hänet ilmoittaakseni hänelle ajatuksestani”.
Tätä ennen Gösta Serlachiuksen elämässä oli tapahtunut tragedia, nuorimman lapsen kuolema, jota seurasi pian avioero. Taide toi sisältöä ja lohtua hänen elämäänsä, ja hyvä taloudellinen tilanne antoi mahdollisuuden taidekokoelman kartuttamiseen. Serlachius pohjusti kokoelman siirtymistä pääkaupunkiin esittelemällä sitä Ateneumissa vuonna 1919.
Taidehallin rakentamisen kustannusarvio oli 170 000 markkaa, ja sen Serlachius arveli voivansa maksaa. Rakennussuunnitelmat kuitenkin lykkääntyivät levottomien vuosien 1917 ja 1918 vuoksi, ja ennen kuin Taidehallille saatiin piirustukset, oltiin jo vuodessa 1920. Kustannukset moninkertaistuivat, ja 1920-luvulla alkoi Serlachiuksen taloutta koskettanut lama. Rakentaminen siirtyi edelleen ja lopulta kävi niin, että Helsinkiin ei rakennettu Serlachiuksen Taidehallia.
Sanomalehdissä kirjoitettiin, että Serlachius ei ollut pitänyt lupauksiaan, vaikka hän osallistuikin vuonna 1928 valmistuneen Helsingin Taidehallin rakennuskustannuksiin. Serlachius sydämistyi tästä julkisesta kritiikistä niin, että hän ei käynyt vuosiin Taidehallissa, vaikka hän teki läheistä yhteistyötä sen intendentiksi palkatun Bertel Hintzen kanssa. Serlachius käänsi selkänsä pääkaupungille ja pestasi Hintzen suunnittelemaan taidemuseota ja säätiötä Mänttään.
Gösta Serlachiuksen taidesäätiö perustettiin museon rakentamiseksi hyvälle koti- ja ulkomaiselle taiteelle. Tavoitteeksi kirjattiin myös Mäntän kaunistaminen. Serlachius oli pyytänyt museon piirustuksia arkkitehti Jarl Eklundilta jo ennen säätiön perustamista ja jatkoi suunnittelua tämän kanssa pitkin 1930-lukua.
Yhteistyön kariuduttua työtä jatkoi arkkitehti Toivo Anttila ja viimeksi Viipurin taidemuseon suunnitellut arkkitehti Uno Ullberg. Serlachius oli varmistanut säätiön toimintakyvyn ja mahdollisuuden museon rakentamiseen lahjoittamalla sille taideteosten lisäksi huomattavan määrän Serlachius-yhtiön osakkeita ja maaomaisuutta.
Sota ja Gösta Serlachiuksen kuolema 1942 keskeyttivät valmiit suunnitelmat, mutta säätiön puheenjohtajaksi tullut R. Erik Serlachius ratkaisi museokysymyksen käytännöllisellä tavalla avaamalla museon Joenniemen kartanoon vuonna 1945. Samalla vältettiin asutustoiminnan ja verotuksen kielteiset vaikutukset Joenniemen tulevaisuuteen. Käytännön museotyöhön palkattiin G. A. Serlachius Oy:n kirjastonhoitaja maisteri Lasse Sevelius.
Helena Hänninen
Tutkija
