Suomen kuninkaan kruunu

Taiteilija Eric O. W. Ehrströmiä pyydettiin suunnittelemaan Suomeen vuonna 1918 valitulle kuninkaalle kruunu.

Suomen itsenäistyttyä maassa virisi keskustelu tulevasta valtiomuodosta. Kuningaskunta-aate voitti tasavallan, ja niin lokakuussa 1918 Suomen kuninkaaksi valittiin Hessenin prinssi Friedrich Karl. Tulevalle kuninkaalle ja hänen hovilleen tarvittiin ulkoiset tunnukset. Luonnollisesti suunnitteluun pääsi mukaan moniosaajana ja uudesta innostuvana renessanssi-ihmisenä tunnettu Eric O. W. Ehrström.

Projektin keskiössä oli kuninkaan kruunu. Sille ei löydy varsinaista esikuvaa muiden maiden kruunuista; se on yhtäältä perinteinen ja toisaalta yksilöllisen suunnittelun tulos. Syyskuussa 1918 Ehrström piirsi siitä kaksi luonnosta, jotka erosivat toisistaan vain vähän. Lopullisessa versiossa kruunun vanteesta nousee neljä perinteikästä koristesakaraa lehtiaiheineen. Niiden välissä on helmikupit, joihin Ehrström merkitsi istutettavaksi isot Karjalan jokihelmet. Vanteen ympärillä vuorottelevat platinasta valmistettavat heraldiset ruusut sekä emalimaalauksin toteutettavat Suomen historiallisten maakuntien vaakunat. Kuusenhavukoristeiden kehystämät vaakunat ovat poikkeuksellinen ratkaisu, sillä tyypillisesti kruunut on somistettu kallisarvoisin jalokivin ja helmin.

Uniikki on myös kruunun ylärunko sekä malliltaan että koristelultaan. Se muodostuu neljästä kaaresta, joista kustakin nousee korkea, ylöspäin kasvava harjanne. Kaarien ulkoreunoja vahvistavat kullankeltaiset ornamenttisarjat, jotka muistuttavat kuvioaiheiltaan vanhojen kivikirkkojemme holvien koristemaalauksia. Pintakuviointiin Ehrström suunnitteli tyyliteltyjä havu- ja lehtikuviointeja. Ne oli tarkoitus valmistaa vihertäväksi seostetusta kullasta, mikä viittasi väriltäänkin maamme rikkauteen, ”vihreään kultaan”. Ylärungon erityisyyttä korostaa jälleen jalokivikoristeluiden puute. Kruunun huippuun, harjanteiden yhtymäkohtaan, Ehrström sijoitti traditionaalisen valtakunnanomenan, mutta sen huipulla ei ole perinteiseen tapaan ristiä vaan Suomen vaakunan leijona. 

Kruunun sisähattu on Ehrströmin luonnoksissa purppuranväristä silkkiä, ja sen päällä on kultaisista renkaista valmistettu verkko. Purppura on valikoitunut kruunujen väriksi usein, sillä jo antiikin ajoista alkaen se on merkinnyt ylellisyyttä. Värin symboliikasta huolimatta Suomen kuninkaan kruunua voidaan pitää hillittynä ja yksinkertaisena: kruunuille tyypilliset jalokivet on korvattu suomalaiskansallisilla elementeillä. 

Lopulta kruunua ei koskaan valmistettu alkuperäiseen tarkoitukseensa, sillä ajatus kuningaskunnasta syrjäytettiin joulukuussa 1918 ja Suomesta tehtiin tasavalta. Vähälle käytölle jäivät myös alun perin Ehrströmin suunnittelemat ja sittemmin Akseli Gallen-Kallelan muokkaamat ehdotukset kuninkaan palvelusväen puvuiksi. Ehrströmien elämää ja taidetta esittelevässä Serlachius-museoiden näyttelyssä voi nähdä sekä replikan kruunusta että luonnospiirustuksia hoviväen puvuista. Kuvassa olevan kruunun on valmistanut kultaseppämestari Tuomas Hyrsky Ehrströmin luonnosten mukaan. Kruunu oli esillä Serlachius-museoissa Olli ja Bucklan – Ehrströmien elämä ja taide -näyttelyssä.