Suomalainen sauna Englantiin

HEINÄKUU 2017

Englantilaisen liikuntaoppilaitoksen Nonington Collegen alueelle valmistui 1939 Englannin ensimmäinen suomalaistyyppinen sauna. Saunan lahjoittaminen oli Gösta Serlachiuksen organisoima hanke, jonka päämäärinä olivat suomalaisen kulttuurin esitteleminen ja kauppasuhteiden edistäminen. Saunan piirustukset kuuluvat Serlachius-museoiden piirustuskokoelmaan.

Nonington College of Physical Education oli heinäkuussa 1938 avattu englantilainen oppilaitos, jossa koulutettiin naisia liikunnanopettajiksi. Sen juuret olivat englantilais-skandinaavisissa liikunnan kesäkouluissa, joita oli järjestetty Englannissa vuodesta 1923. Koulun perustajan Gladys Wrightin ideologia liikunnanopetuksesta perustui suomalaisen liikuntakasvatuksen uranuurtajan Elli Björkstenin metodeihin. Oppilaitos toimi St. Albans Courtissa, tudortyylisessä kartanomiljöössä Kentissä.

Saunan rakentamista St. Albans Courtiin olivat ideoineet Suomesta innostuneet herrat: oppilaitoksen johtokunnan puheenjohtaja G. W. Treadwell ja Henry McGrady Bell, Suomen pääkonsuli Lontoossa. Suunnitelma oli pantu alulle jo vuoden 1938 alkupuolella, ja sauna toivottiin saatavan Suomesta lahjaksi. Henry Bell ja vuorineuvos Gösta Serlachius olivat henkilökohtaisia ystäviä, ja Serlachius ryhtyi luonteelleen ominaisella tarmokkuudella puuhaamaan saunan hankintaa.

Gösta Serlachiuksella oli tavoitteena, että Englantiin lahjoitettava sauna olisi yksityiskohdiltaan mahdollisimman suomalainen. Konsuli Bellillä oli jonkinlainen saunan piirustus valmiina, mutta Serlachiuksen mielestä se oli paranneltava ”edustavammaksi ja taiteellisemmaksi”. Tehtävän sai taiteilija Hannes Autere, joka oli piirtänyt Serlachiukselle muitakin saunoja.

Näkemyksiä paikallisista oloista ja tavoista saatiin Elli Björksteniltä. Keskusteluissa epäiltiin oppilaitoksen puuvarantojen riittävyyttä, minkä vuoksi pohdittavaksi tuli saunan lämmittäminen hiilillä. Gösta Serlachius antoi yli-insinööri Warner Silfversparrelle tehtäväksi testata toukokuisena lauantaina – perinteisenä saunapäivänä – hiilen käyttöä vuorineuvoksen kahdessa erilaisessa saunassa. Kokeilun lopputulema oli, että tavanomaisen kiukaan lämmittäminen hiilillä oli suorastaan hengenvaarallista. Suunnitelmien edetessä käännyttiinkin sille kannalle, että oppilaitoksen puistoalueilta saataisiin kyllä riittävästi puuta saunan lämmitykseen.

Gösta Serlachius antoi yli-insinöörilleen suunniteltavaksi mahdollisimman energiatehokkaan kiukaan, jonka ulkoasun taiteilija Autere saisi piirtää ”niin suomalaiseksi kuin mahdollista”. Kiukaan suhteen ratkaisevaksi tulivat kuitenkin lopulta käyttöominaisuudet, ja Serlachius myöntyi tinkimään perinteikkyydestä. Silfversparren ehdotuksesta Kastor Oy:ltä tilattiin uudenaikainen kiuas, jota voitiin lämmittää sekä hiilillä että puilla. Siihen kuului myös lämmityskierukka veden kuumentamista varten. Erikoista oli, että kiuaskivien sijasta siinä käytettiin rautakuulia.

Sauna oli tarkoitus rakentaa punahongasta ja sen vesikatto tehtäisiin sileistä kaakeleista, jotta ne muistuttaisivat päreitä. Puutöistä vastasi Kolho Oy, joka sai rakennuksen valmiiksi loppuvuodesta 1938. Sen jälkeen osat numeroitiin uudelleenkokoamista varten. Tammikuussa kaikki oli valmista lähtettäväksi Englantiin. Saunan rakentajaksi lähti Kolhosta Seth Simelius. Suomen höyrylaivaosakeyhtiö oli tarjoutunut kuljettamaan rahdin ilmaiseksi. Saunan muista kuluista vastasivat Gösta Serlachius ja G. A. Serlachius Oy lähestulkoon samansuuruisilla osuuksilla. Vuorineuvos Serlachius oli toki neuvotellut parhaansa mukaan hinnanalennuksia toimittajilta sillä perusteella, että Englantiin rakennettava sauna oli niille hyvää mainosta.

Saunarakennuksessa oli löylyhuoneen ohessa pesutila ja pukuhuone, joihin jakkaroita ja pesupaikkoja oli piirretty neljälle hengelle. Lisäksi oli eteinen, jonka kautta kiuasta lämmitettiin. Pesuhuoneeseen tuli kylmä ja lämmin vesi, joista sekoitettiin pesuvesi puisissa astioissa. Pukuhuoneen puolella oli tiilistä muurattu takka. Gösta Serlachius, jolla oli vankka näkemys perinteisen suomalaisen rakennuksen estetiikasta, oli luovuttanut saunan ulko-ovea varten vanhan lukon. Oven saranat oli takonut seppä Atle Luotonen, jonka taoksia on myös monissa Joenniemen kartanon ovissa. Vaatepuut ja puuastiat tulivat Kolhosta ja rakennukseen tuli luonnollisesti myös suomalaiset verhot. Saunan ulkoasu ja sisustus olivat samaa koristeellista, talonpoikaista rakentamista jäljittelevää tyyliä, jollaista Hannes Autere oli Gösta Serlachiuksen tilauksesta piirtänyt eri kohteisiin.

Saunan avajaisjuhlallisuuksia vietettiin aurinkoisessa säässä 27.5.1939. Saunan lahjoittaja Gösta Serlachius ei – ilmeisesti terveyssyistä – osallistunut tilaisuuteen. Seremonian toimitti Suomen lähettiläs, ministeri G. A. Gripenberg, joka avasi saunan oven sinisellä, punaisella ja valkoisella nauhalla koristetulla avaimella. Saunan edessä oleviin lipputankoihin nostettiin Suomen ja Ison-Britannian liput. Paikalla oli kutsuvieraita lähiseudulta, sinisiin asuihin pukeutuneita oppilaitoksen oppilaita ja joukko suomalaisia, Englannissa asuvia nuoria naisia kansallispuvuissaan. Maiden liput liehuivat juhlallisuuksien eri tapahtumapaikoissa. Ohjelmaan kuului puheita, liikuntaesitys, kansallislaulut, suomalaisia kansantansseja ja englantilaiseen tapaan teetarjoilu.

Saunaa suunniteltaessa Gösta Serlachius totesi, että jos se rakennetaan kunnollisesta hongasta, rakennus kestänee kymmeniä vuosia. Se onkin yhä pystyssä vierasmajaksi muutettuna ja toiseen paikkaan siirrettynä, mutta edelleen samassa Noningtonin kylässä.

Milla Sinivuori-Hakanen
Tutkija