Salakuljetusohjeita kirjeitse

HELMIKUU 2023

Vuosina 1919–1932 Suomessa voimassa ollut kieltolaki johti suurimittaiseen alkoholin salakuljetukseen. Useimmiten puhutaan pirtusta, jota ammattirikolliset toivat Suomeen mitä mielikuvituksellisimmissa astioissa. Varakkaan väestönosan pöydissä lasit täytettiin kuitenkin viini-, viski- ja muista pulloista, kuten ennenkin. Serlachius-museoiden arkistokokoelmaan kuuluva Gösta Serlachiuksen kirjeenvaihto paljastaa yksityiskohtia niiden salakuljetuksesta.

Mäntän patruuna, vuorineuvos Gösta Serlachius arvosti hyvää ruokaa ja juomaa. Alkoholin nauttiminen eri muodoissa kuului yleisesti sivistyneistön tapakulttuuriin ja sen tarjoaminen oli osa vieraanvaraisuutta ystävien ja liiketuttavien kestitsemisessä. Salonkikelpoiset alkoholijuomat olivat tuontitavaraa siinä missä erikoisemmat elintarvikkeetkin. Osto-, kuljetus- ja tullikuitit kertovat, mitä Serlachius ulkomaisista liikkeistä ennen kieltolakia tilasi, ja mihin satamaan tuotteet saapuivat. Joskus hankinta tosin tehtiin hieman toisin: vuonna 1902 ystävän Englannista hankkima viski tuotiin maahan moottoripolttoaineeksi tarkoitettuna paloviinana ilmeisesti tullimaksujen välttämiseksi.

Vuonna 1919 voimaan tullut kieltolaki hankaloitti mutta ei lopettanut viinahankintoja. Kansainvälisistä yrityskontakteista oli hyötyä: esimerkiksi viinin osto saksalaisesta liikkeestä ilman tuontilupaa oli mahdollista, kun tuotteet otti vastaan saksalainen yrityskumppani ja erään toisen firman yli-insinööri auttoi salakuljetuksessa.

Vuonna 1928 yksi Serlachiuksen alkoholinhankintaväylä oli länsirannikolla Kaskisissa, jossa Serlachius-yhtiöllä oli myös lautatarha. Vuorineuvos suunnitteli salakuljetusta Kaskisten rautatieaseman päällikön kanssa kirjeitse. Asemapäällikkö Häggblomilla oli lähettää 23 pulloa eri laatuisia juomia, mm. benediktiinilikööriä, viskiä, konjakkia, rommia ja portviiniä. Lähteet eivät kerro, mistä ne olivat peräisin. 

Vuorineuvos Serlachius ohjeisti yksityiskohtaisesti pullojen pakkaamisen laatikkoon, jonka hän oli varta vasten lähettänyt Mäntästä Kaskisiin. Pullot tuli ensin panna laukun mukana tulleiden olkitukkojen sisään ja kääriä sen jälkeen paperiin, jossa ei saanut olla mitään paljastavia merkintöjä. Parasta oli tavallinen sanomalehtipaperi. Laatikon pohja piti pehmustaa oljilla tai heinällä, jota käytettiin myös pakkauksen tiivistämiseen. Pullot tuli pakata pystyasentoon, ja osa niistä voitiin tarvittaessa asettaa laatikkoon ylösalaisin. Päällimmäiseksi tuli jälleen panna olkia tai heinää, mutta mitään korsia ei saanut pilkottaa laatikon ulkopuolella. Maanantain vastaisena yönä 20. helmikuuta Häggblom lähetti laatikon tekaistulla A. Mäntysen nimellä rautateitse Vilppulaan, josta Serlachius sen sai.

Myöhemmin samana vuonna asemapäällikkö Häggblom piti salakuljetusta liian riskialttiina, eikä enää halunnut osallistua siihen, mutta ei millään tavoin pyrkinyt sitä estämäänkään. Pullotoimituksen sai hoitaakseen Serlachius-yhtiön Kaskisten lautatarhanhoitaja Engström, joka oli onnistunut hankkimaan kaikkiaan 42 pulloa viinaa, samoja laatuja kuin aiemminkin. Serlachius piti tärkeimpänä saada ensi tilassa erityisesti viskiä, munkkilikööriä ja konjakkia. Jotta viinalaatikko voitiin lähettää matkatavarana, Engström osti sitä varten kolmannen luokan matkalipun. Tälläkin kertaa tekaistulla henkilön nimellä tehdyn tavarakuitin hän lähetti Serlachiukselle Mänttään, joka näin sai noudettua asemalta juomansa sopivasti jouluksi.

Alkoholin salakuljetukseen liittyvä kirjeenvaihto todentaa sen, mikä usein kieltolaista kirjoitettaessa tuodaan esiin: lain rikkomiseen ei suhtauduttu kovin vakavasti ja toisinaan jopa virkamiehet syyllistyivät siihen. On myös huomionarvoista, kuinka vankkumaton luotto kaikilla osapuolilla oli kirjesalaisuuden säilymiseen kieltolain rikkomista suunniteltaessa.

Milla Sinivuori-Hakanen
Vastaava tutkija

Lähteet:
Gösta Serlachiuksen arkisto, kirjeenvaihto, kirjeet seuraavien henkilöiden tai yritysten kanssa:
1902: P. E. Berglund, Matti Ingman
1928: A. E. Engström, G. A. Häggblom 1928
1929: Georg Flach, W. Heller, D. Leiden 1929