Mystinen pergamenttikäärö Ehrström-kokoelmassa

MAALISKUU 2021

Olli ja Bucklan – Ehrströmien elämä ja taide -näyttelyn yhteydessä Serlachius-museoiden aarteiden joukosta löydettiin mystinen, tiukasti kääritty rulla, jonka sisältä rapisi pigmenttimuruja helläkätisenkin käsittelijän kauhuksi. Sen sisältö oli arvoitus. Vain ympärille kääritty vanha suojapaperi antoi johtolangan, joka viittasi Ehrströmin tuotantoon. Materiaalin poikkeuksellisuus – pergamentti – sekä ajankohtainen yhteys Ehrströmiin kirvoitti selvittämään arvoitusta.

Pergamentti on mielenkiintoinen materiaali, jota harva nykyisin enää tuntee. Usein se sekoitetaan esimerkiksi papyrukseen. Vasikan, lampaan tai vuohen nahasta muokattu pergamentti oli Euroopassa vuosituhannen ajan tärkein kirjoituspohja, jonka paperi vähin erin syrjäytti kirjapainotaidon yleistyttyä 1500-luvun taitteessa. Viimeisen viidensadan vuoden aikana pergamentin käyttö on supistunut tärkeimpiin seremoniallisiin asiakirjoihin. 

Ehrströmin kokoelmaan kuuluvaa pergamenttikääröä alettiin tutkia joulukuussa 2020. Serlachius-museo Göstan konservointitiloihin pystytettiin tiivis, muovinen kasvihuone, jonka sisällä suhteellista ilmankosteutta tasaisesti nostamalla oli tarkoitus auttaa pergamenttia ”rentoutumaan” ja suoristumaan takaisin alkuperäiseen olomuotoonsa. Pigmenttikerroksen irtoavuuden tähden suuria ei uskallettu toivoa. Mikäli salaperäistä esinettä ei saataisi muotoon, jossa sitä voisi esitellä yleisölle, jo pienikin hetki riittäisi kuva-aiheen dokumentoimiseen digitaaliseen muotoon. 

Ilmankosteuden verkalleen kohotessa kasvihuoneessa alkoi tapahtua. Varta vasten valmistettuun pingotuskehikkoon ainoasta käsillä olevasta reunastaan kiinnitetty rulla alkoi kitsaasti antaa periksi. Käärön avautuessa reunoille nipistettiin yksi toisensa jälkeen metallileukoja, joilla pergamenttia suostuteltiin yhteistyöhaluiseksi. Ilahduttavasti myös maalipinta vaikutti sittenkin pysyvän sopuisasti kiinni alustassaan. Koko teos saatiin avattua noin neljän tunnin kuluttua, mutta edelleen käärö pimitti salaisuuttaan. Kuvapinta avautui nimittäin alaspäin pingotuslautaa vasten, eikä sitä ollut työn aikana mahdollisuutta tarkastella kuin sumeasti nahan läpi erottuvana kuviona.

Pergamentin suoristuttua niin suoraksi kuin suinkin mahdollista ilmankosteuden annettiin laskea takaisin lähtötasoonsa vuorokauden ajan. Nahan annettiin edelleen pingottua, jotta se omaksuisi jälleen litteän olomuotonsa. Seuraavana päivänä metallileuat loksahtivat auki jännityksen vallassa, pergamentti käännettiin varovasti ympäri ja sujautettiin painon alle jatkamaan oikaisuhoitoaan vielä kuukausien ajaksi. Onneksi museon ripeä valokuvaaja ehti paikalle tallentamaan työn tuloksen ohikiitävän hetken aikana.

Rullasta paljastui lopulta Eric O. W. Ehrströmin vuonna 1925 tekemä A. Ahlström Osakeyhtiön Warkauden tehtaiden vaakuna, josta on muutamia lyijykynällä ja tussilla tehtyjä luonnoksia. Vaakuna on väritykseltään hieno ja siinä on Ehrströmille tyypillisiä elementtejä: Suomen leijona, muunnelma muurikruunusta, havukoristeet ja tyylitelty W-kirjain. Muurikruunun päällä kaarevasti on ollut vuosiluku 1819. Suomen leijonan käyttö yhtiön tunnuksessa on ollut arveluttavaa mutta sen merkitys oli kaiketi korostaa yhtiötä, jossa oli hiljan otettu käyttöön Euroopan suurin paperikone. 

Konservaattorien työ jatkuu kevään aikana värinkiinnityksen parissa. Tavoitteena on myös löytää sopiva kehystystapa, jolla Eric Ehrströmin työ saadaan esille turvallisesti. 

Anna Aaltonen
paperikonservaattori