Pekilotehdas

TOUKOKUU 2022

Mänttään, Koskelanlammen itäpäähän valmistui neljäkymmentä vuotta sitten uusi tehdasrakennus. Rakennuksen suunnitteli Arkkitehtuuritoimisto Kalle Vartola. Perspektiivipiirustus Mäntän Tehtaankadulta vuodelta 1980 kuuluu Serlachius-museoiden piirustuskokoelmaan.

G. A. Serlachius Oy:n pekilotehdas oli ennen kaikkea ympäristöinvestointi, vaikkakin sen päätuote pekilo oli karjan rehuksi kelpaavaa valkuaista. Rehua käytettiin pääasiassa siipikarjan ja lehmien rehuna. Tämä prosessi oli kehitetty niin, että Paecilomyces variotii -sientä kasvatettiin tehtaassa jatkuvatoimisesti. Tuosta sienen nimestä kehitettiin nimi pekiloprosessi ja -proteiini. 

Tehtaan tuotantokapasiteetti oli kahdeksantuhatta tonnia pekiloproteiinia vuodessa.

Pekilotehdas oli tekniikaltaan hyvin moderni ja siellä oli myös käytössä tietokoneohjatut prosessit. Enää ei tarvinnut mennä hanoja ja venttiilejä kääntämään käsin, vaan kaikki onnistui tietokoneen ruutua tikulla ohjaamalla. 

Tehtaan toiminta loppui sulfiittitehtaan lopettamisen seurauksena 1991. Raaka-ainetta ei enää tullut. Tämän jälkeen tehdas jäi nukkumaan ruususen unta kymmeneksi vuodeksi. Tehtaasta purettiin koneet ja laitteistot pois ja se jätettiin kylmilleen. Valvomon laatikoihin ja pöydille jäivät kynät, viivottimet ja kumit. Seinälle jäi roikkumaan vuoden 1991 tyttökalenteri.

Vuonna 1993 alkaneet Mäntän kuvataideviikot tarvitsivat uusia näyttelytiloja, kun ennen yhtiöltä tyhjiksi jääneitä rakennuksia oli voitu käyttää maksutta näyttelytiloina kesäisin. Yhtiö kuitenkin etsi koko ajan uusia ympärivuotisia käyttötarkoituksia näille kiinteistöille, ja osa myös jo purettiin tarpeettomina, kuten vanhat yhtiön ammattikoulurakennukset. Suomen suurimmaksi nykytaidenäyttelyksi kutsuttu Mäntän kuvataideviikot alkoi olla tilanteessa, jossa näyttelytiloja ei olisi. Vuosituhannen vaihteessa aloitettiin keskustelut, voisiko tyhjillään oleva pekilotehdas olla mahdollinen näyttelypaikka. 

Rakennus oli kärsinyt pahoja vaurioita, kun vesi oli päässyt katon kautta sisälle tehtaaseen. Ensimmäisillä tutustumiskäynneillä valtavat jääpuikot roikkuivat katosta sisäpuolella ja lattia oli luistinratana. Tila oli kuitenkin korkea ja tilava ja yksinkertaisuudessaan erittäin sopiva nykytaiteelle. Kuvataiteen ystävät tarjosivat yhtiölle rakennuksesta tontteineen yhden markan, mutta neuvottelujen jälkeen kauppahinnaksi muodostui 175 000 markkaa. 

Tehtaan käyttötarkoituksen muutossuunnittelijaksi kutsuttiin arkkitehti Anneli Vehkaniemi.

Tehtaan muuntamishankkeeseen haettiin ja saatiin erinäisiä EU:n hanketukia ja myös Mäntän kaupunki antoi kaupungin rahoitusosuuksia, joita tällaisiin hankkeisiin tarvitaan. Mäntän kuvataiteen ystävät ry. otti pankkilainoja omarahoitusosuuksia varten. Myös sponsorirahaa kerättiin runsaasti mainoskylttejä myymällä. Rakennustöitä tehtiin hyvin paljon talkoilla ja työllistämistöinä työttömille.  

Tasan kaksikymmentä vuotta sitten kesäkuussa vuonna 2002 avattiin rakennuksessa ensimmäinen näyttely, joka oli Kaisu Koiviston kuratoima Mäntän Vll kuvataideviikot. Muistona rakennuksen historiasta kiinteistö sai nimen Pekilo.

Sampo Linkoneva
Serlachius-museoiden valokuvaaja
Mäntän kuvataideviikkojen hallituksen pj. / toiminnanjohtaja 1993–2007