Kanalan rakentamisen pääpiirteet kuvin ja piirustuksin -opaskirja

ELOKUU 2015

1920-luvulla vuorineuvos Gösta Serlachius halusi uudistaa suomalaisen kanankasvatuksen kanadalaisen esimerkin mukaan. Uudistamistyön välineenä oli opaskirjanen, jonka Serlachius käännätti suomeksi. Julkaisuharvinaisuus kuuluu Serlachius-museiden kirjastoon.

Pohjois-Amerikan matkallaan 1926 Gösta Serlachius tutustui sikäläiseen siipikarjanhoitoon ja halusi uudistaa suomalaisen kanankasvatuksen. Taloudellista tehokkuutta arvostavana miehenä hän innostui Kanadassa käytössä olleista lämmittämättömistä kanaloista, joiden rakentamisesta oli olemassa kanadalaisen asiantuntijan F. C. Elfordin kirjoittama kirjanen. Gösta Serlachius otti oitis asiakseen opaskirjan käännättämisen suomeksi. Kirjan julkaisemisesta kiinnostui kustannusyhtiö Otava. Olihan Otava jo julkaissut Suomen Siipikarjanhoitajain Liiton sihteerin Matti Ilkan laatiman Suomen ”suosituimman ja eniten levinneen” kananhoidon oppikirjan.

Matti Ilkka ei kuitenkaan ollut vakuuttunut Elfordin opeista. Erityisenä ongelmana hän piti lämmityksen puuttumista kanalasta, mikä saattaisi sekä vähentää tuotantoa että lisätä rehun kulutusta. Ilkan mukaan kirjan voisi kustantaa, mikäli kylmä kanala unohdettaisiin ”ellei ole näytettävänä esimerkkiä sellaisten sopivaisuudesta meillä”. Tämän kannanoton johdosta Otava käänsi kelkkansa ja piti kirjasen julkaisemista turhana. Gösta Serlachius sen sijaan oli vakuuttunut kylmän kanalan erinomaisuudesta ja kirjoitti kanankasvattaja Erkki Tiitolalle 17.3.1927: ”Jos kustannusosakeyhtiöt eivät tahdo ottaa vastuuta päällensä, voin minä tehdä sen itse, sillä minä uskon asiaan. – – Kaikki uranuurtajat kohtaavat vastuuksia, mutta siitä ei pidä antaa mielensä masentua.”

Kanalan rakentamisen pääpiirteet kuvin ja piirustuksin julkaisi lopulta Mäntän kirjapaino osakeyhtiö vuonna 1927. Vuorineuvos Serlachius lupautui maksamaan puolet julkaisun tappiosta, mikäli sitä yhtiölle koituisi. Voitosta tuli maksaa vuorineuvokselle käännätyskulut. Gösta Serlachius lupautui auttamaan kaikin mahdollisin tavoin julkaisun levittämisessä. Kirjan tuli olla valmis myytäväksi Lahden yleisessä kotieläinnäyttelyssä 23.–26.6.1927. Hinnaksi 36-sivuiselle kirjalle tuli 10 markkaa.

Gösta Serlachius itse rakennutti hetimiten Joenniemen tilalleen kanadalaisten oppien mukaisen kylmän kanalan. Amerikan matkansa jälkeen 1926 hän oli pyytänyt arkkitehti W. G. Palmqvistia tekemään kanalan piirustukset Elfordin esimerkkikanalan mukaan, mutta puolta suuremmaksi ja ulkoasultaan Joenniemen muihin rakennuksiin sopivaksi. 5 x 5 metrin suuruiseen kanalaan mahtui 50 kanaa. Palmqvistin kanalapiirustukset päätyivät myös opaskirjasen kuvitukseksi. Serlachius hankki kanalaansa Suomessa kasvaneen siipikarjan lisäksi Kanadasta Elfordin itsensä valitsemat kuusi valkoista Leghorn-rotuista kanan- ja neljä kukonpoikaa. Kylmä kanala osoittautui toimivaksi: sekä Suomessa kasvaneet että tuontikanat viihtyivät ja munivat ahkerasti myös kylmään vuodenaikaan. Hyvät käyttökokemukset saivat vuorineuvoksen propagoimaan entistäkin innokkaammin maahantuomansa innovaation puolesta.

Joenniemen kylmä kanala on edelleen olemassa Serlachius-museo Göstan pihapiirissä. Kesällä 2015 se on otettu pitkän ajan jälkeen alkuperäiseen käyttöönsä.

Milla Sinivuori-Hakanen
Tutkija