Mark Wallinger, Shadow Walker

HELMIKUU 2021

Eri tekniikoita ennakkoluulottomasti hyödyntävän englantilaisen Mark Wallingerin (s. 1959) tuotannossa identiteetin kysymykset ovat keskeisellä sijalla. Wallinger on tarkastellut taiteilijaomakuvan genreä niin maalauksissaan, veistoksissaan kuin performansseissaankin. Videoteos Shadow Walker (2011) on osa tätä jatkumoa.

Kolme ja puoli minuuttia kestävässä videossa taiteilija kävelee pitkin Shaftesbury Avenueta Lontoossa. Emme kuitenkaan näe taiteilijaa, vaan pelkästään tämän varjon (kameraa emme näe, sillä se roikkui Wallingerin kaulassa ja hän ohjasi sitä hampaillaan eräänlaisten ”kuolaimien” avulla). Varjosta tulee näin ikään kuin taiteilijan kaksoisolento. Toiseus itsessä, eräänlainen doppelgänger-tematiikka, onkin osa teoksen merkityssisältöä. Saksan kielen lainasanan jälkimmäinen osa tarkoittaa nimenomaan ”kävelijää”.

Niin ilmiselvältä kuin se kuulostaakin, teoksessa olennaista on kävely suurkaupungissa. Taiteen kontekstissa tällaisella käyskentelyllä on vahvasti kulttuuriset juuret. 1830-luvun Pariisi synnytti hahmon, jonka olemme siitä asti tunteneet nimityksellä flâneur. Kyseessä on ympäristön tarkkailulle omistautunut kulkija, joskus myös staattinen havainnoija, jonka kiireetön, usein haaveellinenkin olemus on sivistyssanakirjoissa saanut harhaanjohtavasti ”vetelehtijän” leiman. Varhaisimmissa ilmenemismuodoissaan flanööri antoikin tietoisesti vaikutelman toimettomuudesta. Vuosikymmenten saatossa tämä hahmo alkoi kuitenkin kehittyä ympäristöään tarkkailevaksi ja havainnoivaksi kirjailijaksi tai taiteilijaksi. Flanöörin problemaattiseen olemukseen syventynyt Charles Baudelaire luonnehti tämän rooliksi ”olla maailman keskipisteessä ja pysyä maailmalta piilossa”.

Suurkaupungissa tepastelulla on kuitenkin myös englantilaisia esikuvia, kuten John Gayn runoelma Trivia, or The Art of Walking the Streets of London (1716). Yhdysvaltalaisen Edgar Allan Poen kuuluisa kertomus Laumasielu (The Man of the Crowd, 1840) sijoittuu myös Lontooseen. Tämä väkijoukon keskuudessa vaeltava mies on kuin Wallingerin varjokulkija: ”Hän on laumasielu. Olisi turha seurata enää; sillä en oppisi muuta hänestä enkä hänen toimistaan.”

Mark Wallingerin varjokulkija ei ole 1800-luvun moitteettomasti pukeutunut flanööri, vaan sortseihin ja sandaaleihin sonnustautunut jokamies. Vaikka emme kohtaakaan ympäröivää ihmisjoukkoa tarkkailevaa haukansilmää vaan katseensa maahan luovan vastakohdan, tarjoaa tämä silti katsojalle luonnehdinnan suurkaupungin olemuksesta ja erityispiirteistä. Liikenteen melu on vahvasti läsnä, samoin kaikenkarvaisten ihmisten puheensorina ja yritysten mainoskyltit.

Pesunkestävän flanöörin tavoin Shadow Walker kuitenkin tarkentaa myös sellaisiin kaupunkiympäristön detaljeihin, jotka helposti jäävät ”tavan tallaajalta” huomaamatta. Katsojan huomio kiinnitetään kadun yksityiskohtiin – kadusta itsessään tulee teoksen aihe, teksti, kuten flanööritaiteilijoilla usein. Tässä tapauksessa Shaftesbury Avenue esitetään suorastaan konkretistisena taideteoksena. Abstraktin ja käsitteellisen taiteen ruudukkoaihe saa useita variaatioita. Erilaisten katukiveysten minimalismia korostetaan harvakseltaan kirkkaanvärisillä häivähdyksillä: sipaisu sinistä siellä, rahtunen punaista tuolla.

Kävely itsessään ei myöskään ole taiteelle vieras aihe. Kävelemiseen liittyviä performansseja löytyy esimerkiksi Richard Longin (s. 1945) ja Francis Alÿsin (s. 1959) tuotannosta. Shadow Walkerin taiteelliseen kontekstiin kytkeytyvät keskeisesti myös esimerkiksi Lee Friedlanderin (s. 1934) kaupunkimiljöössä itsestään ottamat varjopotretit, kuten New York City (1965).

Mark Wallingerin videoteos Shadow Walker on 2010-luvun flanöörin näkemys suurkaupungin olemuksesta. Se aktivoi mielleyhtymiä pitkään kulttuuriseen traditioon, mutta tarjoaa siihen uuden ja kiinnostavan näkökulman. Lontoon teksti on hälyisää tajunnanvirtaa, ärsykkeitä täynnänsä. Merkkejä edellisyön elostelusta voi yhä lukea kadusta. Baudelairen sanoin: ”Nautinto jota saamme nykyisyyden esittämisestä ei johdu pelkästään kauneudesta, johon nykyisyys voidaan verhota, vaan myös nykyisyyden olemuksesta nimenomaan nykyisyytenä.” Toisaalta ohikiitävässä voi myös nähdä häivähdyksen pysyvästä, muuttumattomasta.

Varhainen flanööri vastusti kapitalismin rakenteita, vaikka ne mahdollistivat tämän joutilaisuuden. Myöhempi flanööri teki samoin, vaikka muovasikin tarkkailustaan itselleen elinkeinon, ammatin (jonka harjoittamisesta tämän tulisi periaatteessa olla vapaa). Jos Mark Wallingerin Shadow Walkeria katsoo taiteilijan omakuvana, voi sen nähdä myös taiteilijaflanöörin varjonyrkkeilynä, jossa kritiikin kohteena oleva kulutusyhteiskunta samanaikaisesti muodostaa taiteilijan toimeentulon edellytykset. Tämä kivulias paradoksi seuraa flanööriä kuin varjo.

Tomi Moisio
Tutkija

Lähteet:
Baudelaire, Charles. Modernin elämän maalari. Teoksessa Modernin elämän maalari ja muita kirjoituksia. Suom. Antti Nylén. 2001 (1863), Helsinki: Desura.
Benjamin, Walter. Silmä väkijoukossa. Huomioita eräistä motiiveista Baudelairen tuotannossa. Suom. Antti Alanen. 1986 (1939), Helsinki: Kustannus Oy Odessa.
Poe, Edgar Allan. Laumasielu. Teoksessa Kootut kertomukset. Suom. Jaana Kapari. 2006 (1840), Helsinki: Teos.
Der Flaneur vom Impressionismus bis zur Gegenwart. Ed. Volker Adolphs & Stephan Berg. 2018, Kunstmuseum Bonn. Wienand.
Mark Wallinger Mark. Ed. Fiona Bradley. 2016, Serlachius Museums’ Publications 29.