Leda ja joutsen
LOKAKUU 2024
Serlachiuksen kokoelmassa olevan Jan van der Straetille attribuoidun teoksen tekijä kyseenalaistetaan uudessa tutkimuksessa.
Maalauksessa vähäpukeinen nainen lepää puoli-istuvassa asennossa palatsin sisätilassa kultalangoin kirjailluilla kankailla ja tyynyillä. Riisutun mekon sininen rypytetty hiha näkyy hänen takanaan. Läsnä ovat myös kaksi cupidoa muistuttavaa poikalasta sekä suurikokoinen joutsen, jonka nokkaa nainen hellästi pitelee. Poikkeuksellisen taidokkaasti maalattu joutsen on kreikkalais-roomalaisen mytologian ylijumala Jupiter, joka on myytin mukaan hullaantunut Spartan kuningattareen Ledaan tämän kylpiessä Eurotas-joella. Maalauksen nainen on siis Leda, ja kaksi poikalasta ovat kohtaamisesta syntyneet dioskuurit, Pollux ja Castor, joiden tarulle horoskooppi kaksonen pohjautuu.
Leda ja joutsen on tunnetuimpia niistä lukuisista Jupiterin lemmenseikkailuista, joissa jumalhahmo viettelee halunsa kohteen muotoaan muuttaneena. Aihe oli suosittu jo antiikin aikana, ja italialaiset taiteilijat tarttuivat siihen uudelleen 1400-luvun lopulla. Renessanssin aikana se levisi pian myös Alppien pohjoispuolelle. Myytti inspiroi monia keskeisiä taiteilijoita, kuten Leonardo da Vinciä ja Michelangeloa. Gösta Serlachiuksen taidesäätiön maalaus onkin Michelangelon jälkivirtauksen inspiroima. Keväällä 2024 valmistuneessa maisterintutkielmassani käsittelen tätä aiemmin tutkimatonta teosta. Paikansin sen flaamilaiselle alueelle Antwerpenin lähelle noin 1550-luvulle. Teoksen loi todennäköisesti toistaiseksi identifioimaton taiteilija tai kisälli Antwerpenin lähialueelta. Kyse saattaa myös olla useamman taiteilijan yhteistyöstä.
Michelangelon lisäksi maalauksen taustalla on monien aikansa flaamilaisten mestaritaiteilijoiden vaikutteita. Vaikuttajiksi voidaan nimetä ainakin Italiassa osaamistaan kartuttaneet Michie Coxcie ja Cornelis Bos. Taiteilijalla on täytynyt olla pääsy laajaan grafiikkakokoelmaan yhdistellessään monia kuvalähteitä, ja tästä syystä hänen on täytynyt kuulua yhteen tai useampaan varakkaaseen työhuoneeseen. Esikuville rakentuvaa kuvatraditiota ei pidä ymmärtää kopioimisena, vaan uuden teoksen arvon nostattajana sekä älyllisenä leikkinä. Taiteilijat todistivat taituruutensa ja innovatiivisuutensa yhdistämällä tunnettuja teoksia uudella tavalla. Samalla Serlachiuksen kokoelman Leda ja joutsen poikkeaa merkittävästi vertailukohteistaan, mikä tarjoaa herkullisen asetelman tutkijalle.
Maalauksessa näkyy Euroopan muuttuva taloudellinen tilanne ja renessanssin myötä muuttuneet moraalikäsitykset alastomuudesta ja erotiikasta. Alastoman naisen kuvaaminen joutsenen seurassa oli soveliaampaa kuin miehen, mutta teoksen sanoma oli katsojille ilmiselvä. Leda ja joutsen olikin suosittu aihe makuuhuoneinteriööreissä. Maalauksessa näkyvät ylellisyystuotteet, kuten kallisarvoiset värikkäät samettikankaat, kertovat flaamilaisen yhteiskunnan kukoistuksesta 1500-luvulla ja porvariston rikastumisesta. Samalla yleistyivät maalaukset porvaristokodeissa ja naiset taiteen tilaajina.
Maalauksen poikkeuksellisuus herättääkin kysymyksiä sen tilaajasta. Maalauksen Ledan aktiivisuus seksuaalisena toimijana on – samanaikaisista siveellisyyden ilmauksista huolimattakin – ajalleen poikkeuksellista. Maalaus viestiikin sekä viattomuutta että kiihottavuutta, mikä jättää tilaa lisätutkimukselle. Tulevaisuudessa tekninen tutkimus voi paljastaa maalauksen pinnan alle piilotettuja vastauksia, kuten sommitelman muutoksia.
Vera Tuononen
Taidehistorioitsija
