Ilja Repinin Rouva Rivoirin muotokuvan konservointi
SYYSKUU 2019
Gösta Serlachiuksen taidesäätiön kokoelmiin kuuluu Ilja Repinin öljyvärimaalaus Rouva Rivoirin muotokuva vuodelta 1918. Teos konservoitiin, koska se lainattiin Tretjakovin galleriaan Moskovaan laajaan Repin-näyttelyyn.
Ilja Repin (1844–1930) oli ukrainalaissyntyinen taidemaalari, joka opiskeli ja työskenteli suurimman osan elämästään Venäjällä. Varttuneemmalla iällä hän asettui vakituisesti Suomen Terijoelle Kuokkalan kylään. Repinin öljyvärimaalaus Rouva Rivoirin muotokuva (1918) ajoittuu taiteilijan Suomessa asumisen aikaan. Maalauksen mustamekkoinen nainen esittää ranskan kielen opettaja Alisa Rivoiria.
Rouva Rivoirin muotokuvan maalauspohja on vanhaa linoleumia, jonka etupuolella on matalasti kohokuvioitu ruudukkopinta ja sinisellä värillä painettuja ornamenttikoristeita. Muotokuva on maalattu öljyväreillä suoraan linoleumin pintaan. Maalaustavaltaan se on kertamaalaus, eli tehty märkää märälle -tekniikalla, jolloin erillistä viimeistelyvaihetta tai alusmaalausta ei voi erottaa. Repin on maalannut paksuilla ja peittävillä väreillä luonnosmaisen karkeita siveltimenvetoja. Väripintojen väleissä on tyhjiä rakoja, joista näkyy linoleum-maalauspohja.
Muotokuva on lainattu maaliskuusta elokuuhun 2019 Moskovan Tretjakovin galleriaan Ilja Repin -näyttelyyn, minkä vuoksi se konservoitiin. Aluksi teos dokumentoitiin valokuvaamalla ja kirjallisesti. Teoksessa ilmenneitä ongelmia olivat kuivumishalkeamat, pintalika, naarmu lakkapinnassa, pieni maalinpuutos ja pingotukseltaan löystynyt maalauspohja. Lisäksi kehyksen rakenne oli puutteellinen.
Silmiinpistävintä Rouva Rivoirin muotokuvassa olivat runsaat kuivumishalkeamat mustanruskean mekon värialueella. Valkoisten kuivumishalkeamien ja tumman maalipinnan välinen kontrasti häiritsi visuaalisesti teoksen hienovaraisten värivivahteiden erottamista ja latisti sen kuva-aihetta. Kuivumishalkeamien syntyyn vaikuttavia maalausteknisiä syitä on useita, kuten pigmenttien koostumus ja koko, öljysideaineen laatu, pohjustuksen materiaali ja maalaustekniikka. Öljyväri voi olla koostumukseltaan esimerkiksi liian paksua ja rasvaista, tai uusi maalikerros on levitetty liian nopeasti yhä kostealle pinnalle. Myös poikkeaminen rasvaista laihalle -perussäännöstä voi aiheuttaa kuivumishalkeamia, kun maalipinta kuivuu ja kovettuu.
Aloitin muotokuvan konservoinnin puhdistamalla taustapuolen vanhasta irtopölystä. Seuraavaksi kiristin maalauspohjan löystyneen pingotuksen kiilaamalla ja puhdistin kuvapuolen pintalian. Lakkapintaa en poistanut tai ohentanut, koska se ei ollut vielä merkittävästi tummunut. Käytettävissä oleva työaika ei olisi riittänyt hitaaseen lakanpoistovaiheeseen ja uudelleenlakkaukseen.
Pintapuhdistuksen jälkeen aloitin kuivumishalkeamien häivyttämisen restaurointimaalaamalla, koska halusin parantaa muotokuvan esteettistä arvoa. Restauroin myös teoksen maalinpuutoksen ja häivytin lakkapinnassa olleen vanhan naarmun. Kuivumishalkeamien restaurointimaalaus oli pikkutarkkaa ja työ vei aikaa kuukausia. Konservoinnin etiikan mukaisesti toteutin restaurointimaalaukset niin, että myöhemmin ne voidaan poistaa vaurioittamatta alkuperäistä maalipintaa. Konservoinnin lopuksi kiinnitin muotokuvan uuteen tukevaan näyttelykehykseen, jonka tarkoitus on suojata teosta näyttelyissä.
Salla Koskiniemi
konservaattori
