Hannes Autereen Madonna ja lapsi -veistokset
JOULUKUU 2017
Kirkollisessa taiteessa madonna ja lapsi -aiheet ovat olleet yleisiä roomalaiskatolisella keskiajalla ja myöhemmin lähinnä vain roomalaiskatolisissa maissa. Mäntästä kuitenkin löytyy kaksi Madonna ja lapsi -aiheista puuveistosta. Toinen niistä on esillä Mäntän kirkon saarnastuolin porraskaiteessa ja toinen kuuluu Gösta Serlachiuksen taidesäätiön kokoelmiin.
Molempien veistosten tekijä on taiteilija Hannes Autere (1888–1967), jolle madonna ja lapsi –aihe oli läheinen. Mäntän kirkon suunnitellut arkkitehti W. G. Palmqvist oli suositellut 1927 Auteretta kirkon veistoskoristelun tekijäksi. Kyse oli Mäntän ensimmäisestä kirkosta, sillä Mäntän seurakunta oli perustettu vasta 1922. Seurakunta sai kirkon lahjoituksena G. A. Serlachius Oy:ltä 1928 tehtaan täyttäessä 60 vuotta.
Kaikkiaan Autere veisti puusta Mäntän kirkkoon 34 veistosta tai reliefiä. Madonna ja lapsi -veistos tuli kirkkoon viimeisenä, vasta vuonna 1933. Taidesäätiön kokoelmissa oleva veistos on merkitty valmistuneeksi vuosina 1933–1934. Se lienee taiteilijan lahja 60 vuotta täyttäneelle Mäntän kirkon tilaajalle vuorineuvos Gösta Serlachiukselle.
Kirkon madonnaveistokseen Autere kuvasi nuoren kansanomaisen, pitkähiuksisen tytön, jonka pään ympärillä ei ole sädekehää. Tytöllä on jalassa on nirunarukengät ja nilkkoihin ulottuva leninki. Gösta Serlachiuksen taidesäätiön kokoelmissa oleva teos on hengeltään paljon modernimpi. Siinä pylväsmäisen avojaloin seisovan Marian pään päällä on pieni sädekehä. Naisen sylissä virkeästi elehtivä poikalapsi ei ole vastasyntynyt. Iältään hän lienee jo parivuotias.
Säätiön veistoksen tummahko patina on tasaisen kiiltävä. Se on saatu aikaan niin, että teoksen pinta on ensin poltettu puhalluslampulla, jonka jälkeen pintaa on hangattu pellavatukolla niin kauan, ettei siitä enää irtoa nokea. Taiteilijan tavoitteena oli, että puumateriaali vaikuttaisi pähkinäpuulta, vaikka veistos on koivua.
Hannes Autere hallitsi täydellisesti eri puulajit ja puunkäsittelyn, mutta myös talonpoikaisen rakennusperinteen. Hänen suvussaan oli yhteyksiä Petäjävedelle, joka nykyisin tunnetaan suomalaisen talonpoikaisen rakennustaiteen helmestä, Unescon Suomen maailmanperintöluetteloon kuuluvasta Petäjäveden vanhasta 1700-luvun puukirkosta ja sen kansanomaisesta veistokoristelusta.
Vasta vuodesta 1913 alkaen taiteilija oli ollut sukunimeltään Autere. Ennen sitä hänen sukunimensä oli ollut isä Taavetin Petäjävedellä omistaman Piesalan tilan mukaan Piesanen. Olisi saattanut käydä niinkin, että Hannes Autereella olisi ollut suurempikin rooli Mäntän kirkon suunnittelussa, jos Gösta Serlachius ja taiteilija olisivat tavanneet aiemmin.
Mäntän kirkon suunnittelu oli 1927 jo alkanut, kun Serlachius palkkasi Autereen kirkon koristelijaksi. Serlachius harmitteli sitä, että jos Autere olisi tullut kirkkohankkeeseen mukaan aiemmin, kirkosta olisi tullut toisenlainen. Arvoitukseksi jää, olisiko Mänttä saanut puukirkon. Mänttää lähin 1700-luvun puukirkko oli Kuorevedellä. Alun perin Serlachius oli haaveillut, että Mänttään siirrettäisiin joko Keuruun tai Petäjäveden 1700-luvun puukirkko. Siirrosta oli luovuttava, sillä seurakunnat eivät luopuneet kirkoistaan. Arvokirkot eivät olleet kaupan.
Marjo-Riitta Simpanen
Tutkija
