Tiedote 29.10.2021
Gustaf Serlachiuksen elämäkerta päättää paperiyhtiön tarinan
Kustu. Vuorineuvos Gustaf Serlachius ja Mäntän kadonnut aika päättää Serlachius-suvun paperipatruunoiden elämäkertojen sarjan. Historioitsija, FT, Teemu Keskisarjan kirjoittama elämäkerta kuvaa Mäntän kulta-ajan päättymistä ja Gustaf Serlachiuksen osaksi tulleita raskaita päätöksiä yhtiön tulevaisuudesta.
Gustaf Fredrik Serlachius (1935–2009) oli paperisuvun neljättä polvea. Hän koki raskaaksi ajan painon ja oman roolinsa perheyrityksen johdossa. Hänen oli myös johdateltava G. A. Serlachius Osakeyhtiö epäsäätyisenä avioliittona pidettyyn fuusioon Metsäliiton Teollisuuden kanssa 1986.
”Gustaf Serlachius kuuli kyllä tehtaidensa kuolinkellot jo öljykriisin jälkeen 1980-luvun alussa. Monesta syystä firman oli mahdotonta selvitä yksin. Fuusio oli ahdistava asia. Serlachius kuitenkin käsitti, että vaihtoehdot olivat Mäntän piippujen kaatuminen tai Metsäliittoakin hankalampi kumppani”, Teemu Keskisarja kertoo.
Keskisarja luonnehtii Gustaf Serlachiusta, ”Kustua”, miellyttäväksi ja kiltiksi mieheksi, joka ei kuitenkaan ollut yritysjohtajana edeltäjiensä vertainen karismaattinen sisukimppu. Hän epäonnistui Mäntän teollisuuden kehittämisessä mutta onnistui tärkeimmässä: suvun ja taidesäätiön perinnön pelastamisessa.
”Hän osasi luopua, ostaa, myydä ja vaihtaa osakkeita tismalleen oikealla hetkellä. Siitä syystä Serlachiusten perintö ei tuhoutunut 1990-luvun myllerryksissä vaan päinvastoin vakautui ja kasvoi korkoa.”
Keskisarjan mukaan Serlachiuksen suurin tragedia oli lapsettomuus ja suvun sammuminen. Taiteen mesenointi, taiteen tietty kuolemattomuus, luultavasti lohdutti häntä. ”Erään haastateltavan mukaan Kustu jäi vähän sivuhenkilöksi omassa elämässään”, historioitsija tiivistää.
Tuskaisesta projektista syntyi paikkakunnan elämäkerta
Teemu Keskisarja kertoo, että hyvistä lähtökohdista huolimatta Gustaf Serlachiuksen elämäkerran kirjoittaminen osoittautui yllättävän tuskaiseksi. Ongelmana oli aiheen ulottuminen lähes nykyisyyteen: monet asiat olivat vielä liian vereksiä kirjoitettavaksi tilaustyönä tehtävään elämäkertaan.
Myös lähdetilanne oli vaikea, sillä Keskisarjalla ei ollut käytössään Serlachiuksen yksityiskirjeitä tai päiväkirjoja. Hän turvautuikin paikkakuntalaisten muistitietoon. ”Mänttäläisten ihmisten elämästä löytyi aineistoa valtavasti, ja sen laatukin oli korkea. Tästä syystä elämäkerta muuntui ikään kuin paikkakunnan elämäkerraksi”, hän kertoo.
”Tehtaan pitkän piipun savu haisi leivältä. Rahalla oli kasvot. Ne kuuluivat suuren suvun viimeiselle industrialistille Gustaf Fredrik Serlachiukselle. Yhtiö huolehti kotien jokaisesta remontista ja nurmenleikkuusta, pyykkituvista, saunoista, urheilukentistä ja päiväkodista. Koko elämä oli ’silkkaa työsuhde-etua’. Taajamassa vallitsi herrojen ja työläisten luokkajako. – – Naapureilla oli muutakin yhteistä kuin väliseinä ja tontinraja”, Keskisarja kirjoittaa.
Serlachius-museoille Mäntän neljän patruunan elämäkerrat on ollut tärkeä projekti. ”Olemme aiemmin julkaisseet G. A. Serlachiuksen, Gösta Serlachiuksen ja R. Erik Serlachiuksen elämäkerrat. Kirjoittajat, Oula Silvennoinen ja Teemu Keskisarja, ovat samaan aikaan tehneet tärkeää perustutkimusta ja kertoneet Mäntän patruunoiden tarinat suurelle yleisölle mielenkiintoisella tavalla”, toteaa Serlachius-museoiden johtaja Pauli Sivonen.
Teemu Keskisarja
Kustu. Gustaf Serlachius ja Mäntän kadonnut aika
2021
Serlachius-museoiden julkaisuja 77
270 sivua
Kustannusosakeyhtiö Siltala
Myynnissä Serlachius-museoiden museo- ja verkkokaupassa: https://kauppa.serlachius.fi
Lisätiedot:
Pauli Sivonen, p. 050 566 1355, pauli.sivonen@serlachius.fi
Kuvapyynnöt:
Susanna Yläjärvi, Serlachius-museoiden tiedottaja, p. 050 560 0156, susanna.ylajarvi@serlachius.fi