Georges von Swetlik, Greta Hornborg ja tytär Elisabeth, 1939

TAMMIKUU 2021

Pietarissa syntynyt, Suomeen emigroitunut taiteilija Georges von Swetlik (1912–1991) oli yksi niistä taiteilijoista, joita Gösta Serlachius ohjasi ja tuki taloudellisesti. Hän maalasi useita muotokuvia Serlachiuksen toimeksiannosta. Eräs niistä on vastikään taidesäätiön kokoelmiin hankittu kaksoismuotokuva Serlachiuksen tyttärestä Greta Hornborgista ja tämän tyttärestä Elisabethista vuodelta 1939. 

Serlachius oli nähnyt nuoren Swetlikin maalaaman muotokuvan, mieltynyt siihen ja pyysi taiteilijan kesällä 1932 Mänttään maalaamaan muotokuvat itsestään ja vaimostaan. Swetlik oli tuolloin vain 19-vuotias. ”Selvä taiteellinen velvoite muotokuvamaalauksessa on yhdennäköisyys mallin kanssa”, sanoi nuori taiteilija, joka oli tutkinut ja kopioinut vanhojen eurooppalaisten mestareiden muotokuvia.

Helppoa ei ollut. Serlachius kirjoitti Swetlikille maaliskuussa 1934, että tämän maalaamia muotokuvia oli arvioitu kriittisesti. Niitä pidettiin lupaavina, mutta paljon on vielä opittavaa. ”Osoituksena siitä, miten ankaria juuri perustetun taidesäätiön isännistön jäsenet ovat, haluan mainita, että kaksi aiempaa minusta tehtyä muotokuvaa hävitettiin, eikä Järnefeltin tekemää muotokuvaa myöskään oteta kokoelmiin, sekin hävitetään”, varoitteli Serlachius.

Serlachius kustansi Swetlikin opiskelemaan Academie Colarossiin Pariisiin. Taiteilija lupasi takaisinmaksun maalauksina, ensimmäisenä hän teki muotokuvan Miss Euroopasta Ester Toivosesta syksyllä 1934. ”Se on valitettavasti yksi huonoimmista töistäni – tyhjä kiiltokuva”, totesi Swetlik. Toinen maksuksi maalattu teos oli Tervakosken kirkon alttaritaulu. Siitäkään taiteilija ei pitänyt. Vaikeaa oli maalata tilauksesta. ”Minun ei olisi koskaan pitänyt maalata mitään alttaritaulua eikä ehdottaa muutakaan Serlachiukselle. On kummallista, että epäonnistuin aina hänen maalaustensa kanssa.”

Gösta ja Ruth Serlachius kävivät Pariisissa tapaamassa Swetlikiä. Samalla vuorineuvos kävi ensimmäisen kerran Louvressa. ”Hänellä oli yleensä niin monta liiketapaamista, -päivällistä ja sen semmoista, ettei hän koskaan voinut varata aikaa suurelle kiinnostukselleen, tauluille”, kuvaili Swetlik. Tällä kertaa hän otti vapaata ja omisti kaiken aikansa Pariisissa – melkein viikon – taiteelle ja museoille. ”Hän oli täysin ihastunut Louvreen, eikä olisi halunnut lähteä sieltä ollenkaan. Se olin minä, joka vein Gösta Serlachiuksen Louvreen”, muisteli Swetlik ansaittua ylpeyttä kirjoituksessaan.

Swetlik kirjoitti 1970-luvulla yhteistyöstään Serlachiuksen kanssa. Hän ei arvostanut lainkaan niitä kolmea teosta, joita hänen tuotannostaan oli taidesäätiön kokoelmissa: Tyttö vuoteen reunalla (1932), Metsälampi (1933) ja kolmantena Omakuva (1933), jota hän ei muistanut ollenkaan. ”Ne ovat huonoimpia, mitä olen tuohon aikaan tehnyt, enkä yksinkertaisesti voi nyt ymmärtää, miten olen voinut jättää jotain sellaista jälkeeni.”

Vuonna 2020 Gösta Serlachiuksen taidesäätiön kokoelmiin ostettiin Swetlikin tekemä kaksoismuotokuva Greta Hornborgista ja tämän tyttärestä Elisabethista. Swetlik maalasi muotokuvan toukokuussa 1939. ”Minulla on aurinkoinen muisto tästä viimeisestä toukokuusta ennen sotaa ja tästä erityisen sympaattisesta perheestä.” Tätä maalausta hän piti onnistuneena.

Helena Hänninen
Tutkija

Lähde: Georges von Swetlikin kirje 1977. SM