Gallen-Kallela pueblojen kuvaajana
MAALISKUU 2025
Akseli Gallen-Kallela, Intiaaninainen New Mexicossa, 1925
Akseli Gallen-Kallela sai syksyllä 1923 kutsun järjestää näyttely Chicagon Taideinstituutissa ja hän matkusti Amerikkaan marraskuussa. Oleskelu Taosin taiteilijayhteisössä pueblojen mailla New Mexicossa kannusti taiteilijan jälleen maalaamaan.
Kun Gallen-Kallelan matka venyi, matkustivat myös taiteilijan puoliso Mary ja tytär Kirsti Yhdysvaltoihin syyskuussa 1924. Molemmat olivat taitavia muusikkoja. Niinpä Akseli järjesti heille konserttikiertuetta, jonka aloituspaikaksi hän suunnitteli Santa Feta New Mexicossa.
Gallen-Kallelat asettuivat Santa Fen lähellä sijaitsevaan Taosiin, jossa oli taiteilijayhteisö ja jonka lähellä sijaitsi pueblointiaanien kylä. ”Isälle tämä aika Taoksessa oli rauhan, hiljaisuuden ja työn aikaa. Hän maalasi 30–40 taulua ja alkoi kirjoittaa Kallela-kirjaa jälleen”, muisteli Kirsti Gallen-Kallela.
Taiteilija ei ollut aluksi innostunut maalaamisesta, mutta vähitellen hän ryhtyi luonnostelemaan alueen luontoa ja alkuperäisväestöä. Voimakkaasti hahmotelluissa ihmiskuvauksissa oli etnografisia piirteitä. Niinpä puebloheimo alkoi pitää häntä kuin omana miehenään. ”Mitä heimoa sinun kotimaasi intiaanit ovat”, häneltä kysyttiin.
Taiteilijaa kiehtoivat ajan hengen mukaisesti rotupiirteet, ihonväri ja puvut. Malleissa oli jotakin sadunomaista ja mystistä ja myös yhtymäkohtia suomalaisiin kansanihmisiin. Taosin aika innosti Gallen-Kallelaa palaamaan uudestaan Suur-Kalevalan kuvitukseen.
Serlachiuksen kokoelman keskeinen taiteilija
Gallen-Kallelan taiteella on Serlachiuksen kokoelmassa erityinen asema. Taidesäätiön perustavassa kokouksessa, jossa määriteltiin hankintapolitiikkaa, hän oli ainoa nimeltä mainittu taiteilija.
Gallen-Kallelaa ja Serlachiusta yhdistivät Mänttään ja nuoruuteen liittyvät muistot ja isänmaallisuus, jota he olivat ilmentäneet Mannerheimin Valkoisen armeijan pääesikunnassa: Serlachius intendenttinä, Gallen-Kallela erikoistehtävissä.
Professorin ja kunniatohtorin arvon saaneen taiteilijan vakiintunut asema vetosi myös Serlachiukseen, jonka kokoelma sai laadullista ja määrällistä painoarvoa taiteilijan tuotannosta.
Serlachius hankki yli sata Gallen-Kallelan teosta ensin suoraan taiteilijalta, sitten välikäsien kautta ja taiteilijan kuoleman jälkeen tämän pojalta Jorma Gallen-Kallelalta. Tämä tarjosi vuonna 1937 taidesäätiön ostettavaksi kuusi teosta yhteishintaan 84 000 mk (noin 38 000 €). Näiden joukossa oli Intiaaninainen ja toinen Taosissa maalattu teos Piilipuu ja sininen lintu New Mexicossa, 1925.
Helena Hänninen
Tutkija
Lähteet:
Onni Okkonen, Gallen-Kallelan elämä ja taide, 1949.
Kirsti Gallen-Kallela, Muistelmia nuoruusvuosiltani 1896–1931, 1982.
