Eduskunnan kapsäkki

SYYSKUU 2017

Syyskuun neljäntenä 1937 Suomen eduskunta ja hallitus saapuivat G.A. Serlachius Oy:n kutsumana Mänttään vierailulle. Muistoksi matkastaan vieraat saivat Serlachius-yhtymän tuotelaukut. Serlachius-museoiden esinekokoelmaan on tallennettu eduskunnan sihteerinä toimineen Eero H. I. Tammion saama lahjalaukku.

Eduskunnan syyskuinen vierailu Mäntässä oli G. A. Serlachius –yhtiölle merkkitapaus, jota suunniteltiin huolella yksityiskohtia myöten. Toimitusjohtaja vuorineuvos Gösta Serlachius oli loppukesästä matkoilla Euroopassa, mutta ohjasi valmistautumista kirjeenvaihdon välityksellä. Postitse keskusteltiin mm. päivällistarjoiluista ja kutsukortin ulkoasusta.

Vierailupäivä alkoi Mäntän Klubilla kahviaamiaisella, jonka jälkeen oli vuorossa vuorineuvos Gösta Serlachiuksen puhe ja tutustuminen Serlachius-yhtymän tuotteista koottuun näyttelyyn. Ohjelma jatkui linja-autokierroksella Mäntässä. Kohteina olivat mm. Mäntänvuoren urheilumaja, kirkko ja Joenniemen kartano. Työväestön asuinoloihin tutustuttiin Vuohijoella ja Rusinniemessä. Ammatikoululta käveltiin Klubille lounaalle. Aamupäivän ohjelma oli tarkkaan aikataulutettu. Sen toimivuus oli testattu johtoportaan suorittamalla koeajolla linja- ja henkilöautoilla. Ainoastaan jokunen pehmeä tienpätkä ja kapea portti oli pitänyt korjata vierailupäivää varten, raportoi konttoripäällikkö Diesen vuorineuvokselle Tukholmaan.

Lounaan jälkeen arvovaltaisilla vierailla oli mahdollisuus valita tutustumiskierros tehtaisiin ja konttoriin tai retki Koskenpäällä sijaitseville Huhkojärven ja Riihijärven tiloille. Eduskunnan ja hallituksen vierailuohjelma päättyi Mäntän Klubilla pidettyyn päivälliseen, jonka lopuksi vieraille jaettiin tuotelaukut eli kapsäkit. Suunnitelma Serlachius-yhtymän tuotteiden pakkaamiseksi oli pyydetty Tako Oy:stä. Tehtaan isännöitsijä Arno Jaatinen kirjoittaa: ”Ehdotamme voimapahvista valmistettua matkalaukunmuotoista pakkausta, jossa on vaneriset kahvat. Pahvilaukun päälle liisteröidään kaikki yhtymän tuote-etiketit samaan tyyliin kuin hotellietiketit liimataan nahkaisen matkalaukun päälle ulkomaanmatkoilla. Pakkaus on mukava kantaa ja sillä on pysyvää mainosarvoa, koska useimmat luultavasti tutkivat etikettien tekstejä ja joka tapauksesa säilyttävät laukun.”

Lahjalaukusta koottiin Jyväskylässä Kankaan tehtaalla mallikappale, jonka sisältönä oli pergamenttia, hyllypaperia, pergamiinia, Paras-vessapaperia, talouspaperia, Mustakäsi-saippuaa, arkistopaperia, pesulappuja, kirjepaperia, lautasliinoja ja esitteitä. Lisäksi siinä oli rullatelineet pergamiinille ja wc- ja talouspaperille sekä kumialunen saippualle. Mäntässä laukun päälle liimattiin tuote-etiketit, ja siitä otettiin valokuva lähetettäväksi Gösta Serlachiukselle Ranskaan lopullista hyväksyntää varten. Vuorineuvos antoi lahjalaukun – tai korruptiokapsäkin, kuten R. Erik Serlachius sitä kutsui – sisällölle ja ulkoasulle siunauksensa. Tako Oy toimitti 250 voimapahvilaatikkoa, joissa oli vanerista tehdyt, metallivivuilla suljettavat kantokahvat.

Laukkujen jakamisseremoniaa varten valmisteltiin huolella humoristinen puhe. Gösta Serlachius kehotti konttoripäällikkö Andreas Dieseniä etsimään mahdollimman paljon eduskuntaan, hallitukseen ja laukun sisältöön liittyviä vitsejä. Apua sopi pyytää pankinjohtaja Toivo Arolta, jonka Serlachius oli erään kerran Mäntässä kuullut pitävän onnistuneen humoristisen puheen – laukku pitäisi näyttää Arolle inspiraatioksi. Aiheideoita voisi kysyä myös puolustusministeri Oksalalta tai Väinö Karikoskelta. Puhujiksi vuorineuvos määräsi metsäpäällikkö Joachim Kurténin ja maatalousosaston päällikön Gunnar Kausteen. Sillä tavoin maa- ja metsätalous saatiin vierailun päätöstilaisuudessa nostettua tasapuolisesti esille.

Eduskunnan vierailulla jaetut kapsäkit liittää tähän tiettyyn tilaisuuteen laukun päälle painettu teksti ”Mäntän vierailu 4-9-1937”. Samankaltaisia laukkuja käytettiin Serlachius-konsernissa yrityslahjoina vuosikymmeniä. Laukun koko muuttui jossain vaiheessa ja ulkoasu päivittyi tuotevalikoiman ja lahjan saajan mukaan. Tuotelahjalaukun idea on kuitenkin elänyt ajan ja organisaatiouudistusten saatossa 2000-luvulle saakka.

Milla Sinivuori-Hakanen
tutkija