Birger Kaipiainen – Orvokkeja, Mäntän seurakuntatalossa

KESÄKUU 2016

Mänttään valmistui vuonna 1958 arkkitehti Heimo Kautosen suunnittelema seurakuntatalo tontille, jonka G.A. Serlachius Oy lahjoitti Mäntän seurakunnalle. Taloa laajennettiin vielä 1970-luvun alkupuolella, jolloin Gösta Serlachiuksen taidesäätiö tilasi ja talletti uuden seurakuntasalin koristukseksi keramiikkataiteilija Birger Kaipiaiselta orvokkiaiheisen reliefin. 

Kaipiaisen Orvokkeja on edelleen sijoitettuna seurakuntasalin seinälle. Se on kooltaan metrin levyinen ja korkuinen keramiikkareliefi, jonka sinipunaisina kiiltävät, tyylitellyt kukka-aiheet rönsyävät irti syvänsinisin helmin sekä peililasin palasin päällystetystä taustastaan.

Birger Kaipiainen (1915–1988) viljeli orvokkeja tuotannossaan siellä täällä. Ne versovat tutuissa Pihlgren ja Ritola Oy:n Kiurujen yö -tapetissa sekä Arabian Paratiisi-astioissa ja kukoistavat pääosassa sinisävyisissä orvokkilaatoissa ja -vadeissa. 1960-luvulla ne puhkesivat kukkaan suurikokoisissa sommitelmissa, näyttävimmin Tampereen valtuustosalin yhdeksänmetrisessä Orvokkimeressä.

Orvokkilajeista useimmat viihtyvät kosteissa ja puolivarjoisissa paikoissa, puiden ja pensaiden suojissa. Kaipiaisen keraamiset orvokit ovat juurtuneet vielä syvemmälle hämärään, tekijänsä kätkettyyn mielenmaisemaan.

Uransa aikana taiteellista vapautta Arabian tehtaalla nauttinut Kaipiainen oli omintakeinen tekijä, joka aikansa pelkistetystä modernismista täysin poiketen rakasti ornamentteja ja runsautta. Kun muotoilusta pyrittiin karsimaan kaikki sentimentaalisuus ja koristeellisuus, Kaipiainen teki juuri päinvastoin. Muotokieleltään kolmiulotteiset vadit ja seinälautaset prameilevat ja pursuavat hedelmiä, lintuja, kukkia ja köynnöksiä.

Mäntän seurakuntatalon reliefin tapaan valtaosa Kaipiaisen töistä oli uniikkiesineitä, teolliseen tuotantoon päätyi vain muutama. Muotoilun ja kuvataiteen välille usein asetettu raja ei hänen teostensa kohdalla pysyttele paikoillaan. Pysyvänä teemana toistuu fantasiamaailma, jossa keskeistä on kauneus.

Kaikki fantasia, jossa kuvitelma koetaan todellisuutta kauniimpana, pitää sisällään myös kaipuuta. Seurakuntatalossa Kaipiaisen orvokit ovat vuosien kuluessa eläneet hyvin erilaisten elämän käännekohtien ja juhlien mukana. Ne assosioituvat kevääseen ja iloon, mutta ilmentävät myös tummasävyistä kaihoa ja surumielisyyttä.

Kauneutta töissään alati tavoitelleen keraamikon kukkiva reliefi kuvastaa teoshankintana kirjaimellisesti yhtä vuonna 1933 perustetun Gösta Serlachiuksen taidesäätiön tavoitteista, joka on ollut Mäntän kaupungin kaunistaminen taiteella.

Marja Niemi
tutkija