Eero Järnefelt, Kaskenpolttajat, 1915

LOKAKUU 2019

Suomen taiteen kultakauden keskeisimpiin nimiin kuuluva Eero Järnefelt toteutti lukuisia kaskiaiheisia taideteoksia. Kaskenviertoa käsittelee myös Gösta Serlachiuksen taidesäätiön kokoelmaan kuuluva teos Kaskenpolttajat (1915).

Erik Nikolai (”Eero”) Järnefelt (1863–1937) syntyi Viipurissa aatelistaustaiseen sukuun, jossa oli etenkin äidin puolelta runsaasti taiteellista lahjakkuutta. Isän työn takia usein muuttaneessa perheessä harrastettiin kulttuuria hyvin laajalti, kirjallisuudesta musiikkiin ja kuvataiteesta teatteriin. Tällä oli varmasti osuutta lasten ammattivalintoihin. Taiteilija Eeron veljistä Armas oli säveltäjä ja kapellimestari, Arvid kirjailija ja Kasper kriitikko. Veljesten ystäväpiiriin lukeutui ajan keskeisiä kulttuurivaikuttajia, kuten J. H. ja Eero Erkko, Juhani Aho sekä Jean Sibelius, joka meni naimisiin Järnefeltien sisaren Ainon kanssa.

Järnefeltit viettivät kesiä eri puolilla Suomea. Perheen isä Alexander Järnefelt halusi, että lapset tutustuisivat kotimaansa eri alueisiin ja murteisiin. Kesän 1889 perhe vietti Keuruun Kolhossa. Tältä kesältä ovat peräisin eräät Eero Järnefeltin tunnetuimmista maalauksista, kuten Pyykkiranta ja Kesäyön kuu. Järnefeltit ystävineen tekivät kesäretken myös Seppälän tilalle Mänttään, suomalaisuusmies E. I. Roinin luokse.

Kesältä 1893 on peräisin yksi Järnefeltin tunnetuimpia maalauksia Kaski (Raatajat rahanalaiset). Taiteilija vietti kesän 1893 Lapinlahden Väisälänmäellä, Rannan Puurulan talossa. Hän valokuvasi paikallisia ja käytti näitä malleina maalauksessaan. Taiteilija oli kuitenkin ollut kiinnostunut kaskiaiheesta jo aiemmin, kuten esimerkiksi maalauksesta Kaskenpolttajat (1891) voidaan nähdä.

Gösta Serlachiuksen taidesäätiön kokoelmaan kuuluva Kaskenpolttajat liittyy samaan aihepiiriin. Pastellitekniikalla paperille toteutettu teos on vuodelta 1915, eli edustaa Järnefeltin tuotannon myöhäisempää vaihetta. Ludvig Wennervirta toteaa Järnefelt-monografiassaan, kuinka kaskenvierto oli niitä aiheita, jotka ”kiinnostivat Järnefeltiä koko elämäniän”. Yhtenä esimerkkinä Wennervirta käyttää juuri tätä Gösta Serlachiuksen kokoelmaan kuuluvaa ”suurehkoa pastellikuvaa”.

Kaskenpoltto kuului olennaisena osana suomalaiseen maanviljelykseen, ja sen on nähty toimivan myös esimerkkinä maamme metsätalouden murroskaudesta. Ville Lukkarinen on kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka 1800-luvun lopulla ”metsä osattiin nyt käsittää taloudelliseksi resurssiksi, talousmetsäksi, ja juuri perinteisen talonpoikainen kaskeaminen oli tervanpolton ohella kyseisen hyödykkeen haaskaavin käyttötapa”. Näin ollen kaskenpoltto alkoi hiljalleen jäädä historiaan. Tämän oivalsi kirjailija Kauppis-Heikin mukaan myös Eero Järnefelt viimeistään Väisälänmäellä: ”Taiteilija, viettäessään kesäänsä tämän mäen rantamalla ja nähdessään nuo kuuman työn tekijät työssään, oivalsi heti, että tämä kuuluu Suomen viljelyshistoriaan ja on ikuistettava.” Aihe kietoi Järnefeltin pauloihinsa vielä yli 20 vuotta myöhemminkin.

Tomi Moisio
Tutkija

Lähteet:
Kauppis-Heikki, Muistelma. Nuori Suomi 1913.
Lindqvist Leena (toim.), Taiteilijan tiellä Eero Järnefelt. Helsinki: Otava, 2002.
Lukkarinen Ville, Moni-ilmeinen erämaa – vuosisadan vaihteen taiteilijat Suomen metsissä. Järvenpää, 1999
Wennervirta L., Eero Järnefelt ja hänen aikansa 1863–1937,.Helsinki: Otava, 1950.