Albert Edelfelt, Kööpenhaminan ankkuripaikalta III, harjoitelma, 1890

TOUKOKUU 2019

Gösta Serlachiuksen taidesäätiön kokoelmiin kuuluu Albert Edelfeltin vuonna 1890 tekemä harjoitelma Kööpenhaminan ankkuripaikalta III. Teoksessa nähdään kaksi fregatti Sjaellandin reelinkiin nojailevaa matruusia ja taustalla liehuva Tanskan Dannebrog-lippu. Maalauksen syntyhistoria juontaa kuitenkin Pietariin ja kertoo Edelfeltin verkostoitumisesta Venäjän keisarilliseen hoviin.  

Albert Edelfelt oleskeli ystäviensä luona Pietarissa vuodenvaihteen 1881–1882 molemmin puolin. Joulukuun 1881 viimeisinä päivinä Edelfelt esiteltiin Venäjän keisari Aleksanteri III:n puolisolle Maria Fjodorovnalle. Keisarinna oli ihastunut lankonsa, suuriruhtinas Vladimir Aleksandrovitšin pojista tehtyihin muotokuviin ja halusi Edelfeltin maalaavan muotokuvat omista lapsistaan suuriruhtinas Mihailista ja suuriruhtinatar Kseniasta. Keisariperheen lapsia esittävä muotokuva valmistui helmikuussa 1882.

Vuosikymmenen lopulla taiteilijan ja keisariperheen tiet kohtasivat jälleen – tällä kertaa Kööpenhaminassa. Edelfelt onnistui tapaamaan hallitsijaparin ja esitteli heille luonnokset kahdesta Kööpenhaminan satamaa kuvaavasta teoksesta. Keisaripari piti molemmista luonnoksista ja halusi tilata niiden pohjalta suuremmat versiot, kummallekin omansa.

Kööpenhamina oli etenkin keisarinnalle tuttu kaupunki, sillä hän oli syntyjään Tanskan prinsessa Dagmar. Edelfeltin ensimmäinen versio Kööpenhaminan ankkuripaikalta I (1890) ei miellyttänyt keisarinnaa, joten taiteilija maalasi aiheesta toisen version. Keisarinnan maalauksessa meri kimaltaa auringossa ja taustalla erottuu Kööpenhaminan siluetti.

Keisarin tilaama Kööpenhaminan ankkuripaikalta III (1890) oli kolmas samasta aiheesta tehty maalaus. Toisin kuin keisarinnan maalauksessa, teoksen sommittelu avautuu merelle ja keskellä erottuu keisarillinen huvialus Derjava, jonka tunnistaa kaksipäisestä kotkasta ja Venäjän laivaston sinivalkoisesta lipusta.

Kööpenhaminan ankkuripaikalta III ei eroa sommittelultaan merkittävästi Gösta Serlachiuksen taidesäätiön kokoelmiin kuuluvasta harjoitelmasta. Sen sijaan harjoitelman vasemmassa alakulmasta erottuu kiinnostavana yksityiskohtana taiteilijan omistuskirjoitus: ”Till Emile Cedercreutz från hans gamle vän A. EDELFELT 1890.”

Kyseessä on taiteilijan ikätoveri ja nuoruudenystävä, vapaaherra Emile ”Mille” Cedercreutz, joka asui 1870-luvun alussa Edelfeltin lapsuudenkodissa. Millestä tuli myöhemmin lääkäri.

Venäjän keisarin tilaama Kööpenhaminan ankkuripaikalta III (1890) on esillä Presidentinlinnassa ja harvojen nähtävillä. Maalausta edeltäneeseen harjoitelmaan pääsee tutustumaan Serlachius-museo Göstan näyttelyssä Kartanon klassikot.

Suvi-Mari Eteläinen
Tutkija

Lähteet:
Albert Edelfelt 1854–1905. Toim. Leena Ahtola-Moorhouse. Ateneum, Helsinki 2005.
Albert Edelfelt och Ryssland. Brev från åren 1875–1905. Utgivna av Rainer Knapas ovh Maria Vainio. Svenska Litteratursällskapet i Finland, Helsingfors 2004.
Hintze, Bertel, Albert Edelfelt. Del II: 1888–1905. Söderström, Helsingfors 1944.
Niin kutsuttu sydämeni. Albert Edelfeltin kirjeitä äidilleen 1873–1901. Toim. Anna Kortelainen. Otava, Helsinki 2001.