Lennart Segerstråle, Serlachius-museo Gustafin friisi Mäntän tehtaiden synnystä
SYYSKUU 2018
Syyskuun 17. päivä 2018 tulee kuluneeksi 150 vuotta Mäntän tehtaiden perustamisesta. Suurena nälkävuonna 1868 apteekkari G. A. Serlachius saapui Tampereelta Mänttään tutkimaan mahdollisuuksia rakentaa Mäntänkosken rantaan puuhiomo. Hän purjehti viiden pohjalaisen kirvesmiehen kanssa Pegasus-aluksella ensin Vilppulaan, josta he jatkoivat veneellä Mänttään, Kuoreveden ja Keurusselän väliselle koskikannakselle, jonka läpi virtaa Mänttä-nimisestä maatilasta nimensä saanut Mäntänkoski.
Lähes 70 vuotta myöhemmin sukuyhtiön perustajan veljenpoika Gösta Serlachius ehdotti, että G.A. Serlachius Oy tilaisi taiteilija Lennart Segerstrålelta (1892–1975) tarinallisen historiamaalauksen 1934 valmistuneen, arkkitehtitoimisto Jung & Jungin suunnitteleman tehtaan funkkistyyliseen pääkonttorin aulaan. Jo 1935 sama taiteilija oli maalannut sinne värikkäät al seccot Maa ja Metsä. Nyt toiveena oli saada kuvallinen tarina Mäntän tehtaiden syntyhistoriasta. Se sijoittuisi aulan ovaalinmuotoisen valoaukon ensimmäisen ja toisen kerroksen väliseen, ylemmän kerroksen lehterin muuripintaan.
Kun G. A. Serlachius Oy fuusioitui 1986 Metsäliiton Teollisuuden kanssa, päättyi Serlachius-sukuyhtiön 118-vuotinen tarina. Vuonna 2000 Gösta Serlachiuksen taidesäätiö osti pääkonttorirakennuksen ja perusti siihen museon, joka nykyisin tunnetaan Serlachius-museo Gustafina.
Lennart Segerstrålen maalaama, väritykseltään lähes monokromaattinen friisi Mäntän syntyhistoria (korkeus noin 80 cm ja pituus 28 m) valmistui joulukuussa 1937. Taiteilija kutsui teoksen luonnoksia ”filmirulliksi”, sillä pitkä maalaus koostui peräkkäisistä kohtauksista. Teos toteutettiin märälle marmorihiekkapinnalle stucco lustro -tekniikalla. Taiteilija käytti siitä nimitystä marmorifriisi. Segerstrålen signeeraus löytyy tarinan ensimmäisestä aiheesta, apteekkari G. A. Serlachiuksen muotokuvassa olevasta apteekkipullon kyljestä.
Friisin aihe oli alun perin oli Gösta Serlachiuksen idea. Segerstråle halusi toteuttaa teoksen tuon ajan pohjoismaisten freskotaiteen esikuvien mukaisesti taiteellisesti käsiteltynä, dekoratiivisena ornamenttifriisinä. Taiteilijanpalkkioksi sovittiin 50 000 markkaa, joka on vuoden 2018 rahanarvossa vajaa 18 000 euroa.
Mäntän syntyhistorian tarina alkaa pääsisäänkäyntiä vastapäätä Tampereen ensimmäisestä apteekista, jossa apteekkari Serlachius suunnittelee uranvaihtoa unelmoiden Mänttään perustettavasta puuhiomosta. Mänttään ei tuolloin päässyt maatietä pitkin tai rautateitse. Näsijärveltä tulevien oli ennen Mänttää vedettävä vene Ruoveden puolelta Vilppulankosken läpi vastavirtaan Kuorevedelle, josta kertoo friisin kolmas kuva-aihe.
Seuraava kohtaus kuvaa puuhiomon rakentamista kaksiuomaisen Mäntänkosken rantaan. G. A. Serlachius ei vastoin ajan ihanteita ollut raittiusmiehiä. Viides, teoksen koomisin kuva kertoo 1870 järjestetyistä Mäntänkosken raivaustalkoista, joissa talkoolaiset saivat palkaksi nassakan paloviinaa. Päivä oli kangettu kiviä koskesta ja illalla perimätiedon mukaan niin kivet kuin miehetkin lojuivat pitkin maita.
Kuudes aihe kuvaa puuhiokearkkien valmistusta aikana, jolloin tehdastyö oli pitkälti ihmisvoimin tehtävää käsityötä. Puuhiokkeen laadun tarkastuksen jälkeen arkit eli ”kakut” voitiin kesällä kuivata ulkona auringossa naruilla, jonka jälkeen ne koottiin massapaaleiksi.
Seitsemännessä kuvassa ruskealla pressulla peitetyt paalit lähtevät soutajien ja purjeen voimin ostetuissa tai vuokratuissa kirkkoveneissä maailmalle. Lasti kuljetettiin aluksi Kuoreveden eteläpäässä olevaan valkamaan ja sieltä ajohevosilla Länkipohjaan ja edelleen laivoilla tai proomuilla Hämeenlinnaan.
Paalit oli saatava Hämeenlinnaan avoveden aikana. Talven tullen ne lastattiin hevosten vetämiin ajorekiin. Junayhteys Riihimäen ja Lahden kautta Pietariin oli olemassa jo 1870, mutta Serlachius ei sitä heti aluksi käyttänyt, vaan luotti ajomiehiin ja hevosiin. Viimeisessä kuvassa rahtimiehet lämmittelevät hiilikorien ympärillä Pietarin rahtivaraston edessä.
Taiteilija hahmotteli tilaajan toiveiden mukaan Pietarin maamerkeiksi taustalle Kazanin katedraalin kupolin, Pietari-Paavalin linnoituksen ja sipulikupolisen Kristuksen ylösnousemuksen katedraalin eli Kirkon veren päällä. Aivan kuva-aiheen oikeassa reunassa on Pietari I:n ratsastajapatsas, ns. Vaskiratsastaja. Näin symbolisesti friisissä rinnastuu Mäntän perustaja Pietarin kaupungin perustajaan Pietari Suureen, sillä ympyräfriisin seuraava kuva-aihe on taas Serlachiuksen muotokuva.
Kaikkiaan patruuna on kuvattu friisin neljään eri kohtaukseen. Muotokuvan lisäksi hänen hahmonsa tarkkailee veneen vetoa Vilppulankosken rannalla, puuhiomon rakennuskuvassa hän kalastaa lohia Mäntänkoskesta ja tehtaassa hän valvoo yhdessä insinöörin kanssa, että tuotteen laatu on kyllin hyvä.
Ennen friisin lopullista maalaamista Segerstrålelle oli järjestytty tilaisuus tavata ja haastatella ainakin kahta miestä, jotka olivat alkuvuosina työskennelleet G. A. Serlachiukselle. Ruovedellä asunut kirvesmies Manu Järvinen kuului siihen viiden miehen joukkoon, joka oli saapunut 1868 patruunan mukana Mänttään. Kuorevesiläinen Aukusti Sillanpää, jonka Lennart Segerstråle ikuisti friisin kirkkoveneen perämieheksi, tiesi kertoa paitsi kirkkoveneiden käytöstä, myös vaatetuksesta ja vuonna 1890 tulipalossa tuhoutuneesta Mäntän ensimmäisestä puuhiomosta.
Marjo-Riitta Simpanen
Tutkija
