Wilho Sjöström: Tenniksenpelaajat
SYYSKUU 2024
Vuonna 1916 maalattu Tenniksenpelaajat on murrosvaiheen työ sekä Wilho Sjöströmin taiteen että henkilökohtaisen elämän näkökulmasta. Työ on arvoituksellinen, ja se tarjoaa hyvän esimerkin siitä, miten moniin yksityiskohtiin taiteen tulkinnat voivat ulottua.
Vuoden 1910 tienoilla Wilho Sjöström heittäytyi täysillä uusimpressionistiseen värimurrokseen, josta käytetään nimitystä puhtaan paletin kausi. Loppuvuodesta oli valmistunut Kulosaaren huvilakaupunkiin Armas Lindgrenin suunnittelema ateljeerakennus, jonne Sjöström asettui taiteilijapuoliso Tyra Malmströmin kanssa. Seuraavina vuosina syntyi lennokkain siveltimenvedoin puhdasväristä valkoisen talon taidetta uusimpressionististen väriteorioiden innoittamana.
Ohi kiitävien hetkien tahti alkoi hidastua ensimmäisen maailmansodan kynnyksellä Englantiin ja Ranskaan tehdyn matkan myötä. Les Nabis -ryhmän esikuvat, klassiset muodot ja pinnan koristeellisuus alkoivat kiinnostaa taiteilijaa yhä enemmän. Niistä olikin hyötyä, kun taiteilija syventyi yhä enemmän muotokuvatilauksiin, jotka helpottivat välillä huvilanomistajan velkahuolia.
Menestystä tuli myös kilpailuissa monumentaalitöistä. Pukkilan Venesaarnaa esittävä alttaritaulu valmistui vuonna 1915, ja vuotta myöhemmin Helsingin maisemasiluettia kuvaava freskomaalaus Privatbankenin Jugendsalissa.
Kesän 1916 Sjöströmiä työllistivät Privatrbankenin freskoluonnokset, mutta niiden lomassa syntyi muitakin tuotantoa. Valkoisen ateljeen terassilla syntyi maalauksia, joissa kesän valo yhtyy vapaaseen maalauksellisuuteen. Siveltimen lennokkuus kesyyntyy toisinaan yhdensuuntaisiin vetoihin ja muodot asettuvat varovaisen kubistisiin fasetteihin.
Terassilla maalattiin henkilökuvat sekä Privatbankenin pankinjohtaja Emil Schybergsonista että tenniksenpelaajista. Naapurissa asuvalla pankinjohtajalla oli urheilulliset pojat Lars, Ernst ja Richard. Tenniksenpelaajien malleja onkin luonteva etsiä heistä. Ernst julkaisi maalauksen tekoaikoihin Suomen ensimmäiset tenniskirjat, ja hän osallistui tenniksessä myös Pariisin olympialaisiin vuonna 1924.
Maalauksen syntyaikoihin liittyy myös eräs urheiluhistoriallinen tapahtuma. Valkoisen talon terassilta oli näköyhteys Kulosaaren tenniskentälle, jossa järjestettiin heinäkuun lopulla järjestyksessä toiset tenniksen Suomenmestaruuskilpailut. Kaksipäiväisen turnauksen ensimmäisenä päivänä satoi, eikä otteluita päästy juurikaan pelaamaan.
Henkilöhahmojen tyylikäs levottomuus selittyy hyvin sateen loppumisen odotuksella. Ernst osallistui nelinpeliin parinaan C.V. Sandelin, mutta tällä kertaa heillä ei ollut menestystä. Maalaus liittyy todennäköisesti juuri näihin tenniskilpailuihin, mutta tapahtuman dokumentti se ei ole. Henkilöhahmojen piirteet eivät nimittäin vastaa lainkaan Schybergsonia ja Sandelinia.
Vaihtoehtoiseen tulkintaan tarjoaa avaimen teoksen luonnosversio, joka on säilynyt taiteilijan suvulla. Perimätiedon mukaan henkilöt ovat nuoret lakimiehet ja myöhemmät ministerit Ernst von Born ja Hjalmar Procopé. Ministereiden tennisharrastuksista ei ole säilynyt tietoa, mutta ilmiselvästi he ovat antaneet jalot piirteensä poutasäätä odottaville tenniksenpelaajille.
Tenniksenpelaajien violetinsävyinen melankolia houkuttelee tulkitsemaan työtä myös taiteilijan mentaalisena representaationa. Valkoisen talon valovuodet olivat takana päin, sillä taiteilijapariskunnan avioliitto oli ajautunut hiipumispisteeseen. Wilho Sjöström oli tutustunut uudelleen vuosisadan vaihteen ihastukseensa, Viitasaaren kappalaisen tyttäreen, hammaslääkäri Vieno Kalimaan.
Ilman suurta dramatiikkaa taiteilijapariskunta erosi ja Wilho solmi uuden avioliiton. Kulosaaren ateljee myytiin ja taiteilijan elämässä alkoi uusi vaihe. Henkilökohtaista onnea ja itsenäisen Suomen tulevasuutta varjosti kuitenkin levoton aika, joka synkistyi viimein veljessodaksi.
Kulosaaren väriloisto vaihtui Viitasaaren tummanpuhuviin maisemiin, jotka virkosivat vasta vähitellen muistuttamaan taiteilijan menneisyydestä värin ja valon ohikiitävien hetkien tallentajana.
Heikki Hanka
Taidehistorian professori
