Noora Schroderus: Suojaväri

JOULUKUU 2022

Noora Schroderuksen herkät nyrkkeilyhanskat tyrmäävät ulkonäköön pohjautuvat ennakko-odotukset.

Hennon vaaleanpunaisesta satiininauhasta riippuu seinää vasten pari kukkakuvioisia nyrkkeilyhanskoja. Noora Schroderuksen teoksen Suojaväri (2016) muoto viittaa urheilun nimissä sallittuun väkivaltaan ja herättää muistumia Sylvester Stallonen tähdittämien Rocky-elokuvien machokulttuurista. Ensi silmäyksellä näyttää kuin hanskat häpeillen naamioisivat väkivaltaisen olemuksensa gobeliinikankaisen pinnan sievisteleviin ruusukuvioihin. Herää kysymys, onko tässä kyse keskiluokkaiseen kunnollisuuteen ja korulauseisiin kuorrutetusta julmuudesta? Vai sittenkin mummolan rokokoosohvakankaan ja pikkutyttöjen prinsessaleikkeihin sopivan satiininauhan avulla söpöksi ja vaarattomaksi naamioitu feministinen ase patriarkaatin murskaamiseen?

Pehmeän feminiiniset materiaalit eivät kuitenkaan ole pelkkää pettävää pintaa, vaan oleellinen osa teoksen olemusta: gobeliinikangas ja hanskojen pehmusteena käytetty untuva eivät ensinkään kestä lyöntejä. Ehkäpä teosnimi viittaakin hansikkaiden väkivallasta muistuttavaan muotoon, johon Schroderus on herkät materiaalinsa ommellut. Onko teoksessa sittenkin kyse höyhenenpehmeän sisimmän kätkemisestä turvaan uhkaavan ulkokuoren alle?

Materiaaleilla ja merkityksillä leikittely sekä erilaisiin rooleihin ja valtarakenteisiin liittyvien ennakkokäsitysten haastaminen ovat tyypillisiä piirteitä Noora Schroderuksen tuotannossa. Kuvataideakatemiasta kuvanveistäjäksi 2014 valmistunut Schroderus suosii tuotannossaan naisellisiksi miellettyjä tekstiilimateriaaleja ja käsityötekniikoita sekä pientä kokoa kuin vastavetona kuvanveiston maskuliiniselle perinteelle ja herooiselle mittakaavalle. Setelisarjassa (2014–) Schroderus esimerkiksi haastoi katsojan pohtimaan rahan ja taiteellisen työn arvoa kirjomalla eri maiden seteleille. Monissa maissa lainvastainen interventio teki seteleistä valuuttana käyttökelvotonta, mutta antoi niille uuden arvon taideteoksina. 

Schroderuksen pienimuotoisia käsitteellisiä teoksia esiteltiin Serlachius-museo Göstassa yksityisnäyttelyssä Feminiininen sensibiliteetti (14.5.–4.9.2016), jonka teoksista monet kyseenalaistivat vallitsevia arvoja ja arvostelmia. Schroderuksen Yhdysvaltain dollareille kirjomat tukkalaitteet muunsivat seteleissä seikkailevat valtiomiehet nuorten tyttöjen idoleiksi tarjotuiksi Disney-prinsessoiksi – Abraham Lincolnista tuli Tuhkimo (2016) ja George Washingtonista Lumikki (2016). 

Ihmisen karvoista koostuva teos Karvainen kasvio (2014–2016) puolestaan herättelee katsojaa pohtimaan suhdettaan ihmiskehoon ja kauneusihanteisiin: missä ja kenellä saa ja tulee olla karvaa? Teosta varten Schroderus keräsi ihmisiltä kehon eri osien karvoja, joista kirjoi ja huovutti kasviaiheita. Lopputuloksena on kokoelma herkän kauniita kasvimuotoja, joiden materiaalin intiimi luonnollisuus samaan aikaan kiehtoi ja kuvotti yleisöä. 

Suojavärin veistoksellinen muoto poikkeaa muista Schroderuksen Feminiininen sensibiliteetti -näyttelystä Serlachius-museoiden kokoelmaan hankituista teoksista. Niitä ja Schroderuksen myöhempiä teoksia kokoelmanäyttelyssä Aamukahvit kaupungin katolla (5.11.2022–16.4.2023)

yhdistää katsojan ennakkoasenteita kyseenalaistava leikittely merkityksillä ja materiaaleilla. Jos nämä paradoksaaliset nyrkkeilyhansikkaat jotakin tyrmäävät, niin ulkonäköön perustuvat ennakko-odotukset sekä muodoille ja materiaaleille annetut sovinnaiset merkitykset. 

Petra Lehtoruusu
Amanuenssi

Lähteitä ja lisätietoja:
Noora Schroderus Puhetta nykytaiteesta -podcast: https://on.soundcloud.com/gry4i

Kuurne, Laura, 2022: Noora Schroderus, Karvainen kasvio. Teoksessa Kuusi katsetta kokoelmaan. Teoksia Gösta Serlachiuksen taidesäätiön nykytaidekokoelmasta. Toim. Sivonen, Pauli. Parvs, 2022.

Taiteilijan kotisivut: https://www.nooraschroderus.com