Valokuva Vilppulan taistelujen muistomerkin paljastustilaisuudesta

MAALISKUU 2018

Serlachius-museoiden kuva-arkistosta löytyy 10. heinäkuuta 1938 otettu valokuva, jossa vuoden 1918 sodan valkoisten pääintendentti, vuorineuvos Gösta Serlachius pitää luovutuspuhetta Vilppulan taistelujen muistomerkillä.

Suomen itsenäistymistä seuranneena keväänä käydyssä sisällissodassa Vilppulankoski oli keskeinen taistelupaikka, mistä jälkipolvia muistuttaa kosken eteläpuolelle 1994 pystytetty Eino Koiviston punaisten muistolle omistettu kivipaasi. Sodan voittanut valkoinen osapuoli oli saanut muistomerkkinsä jo kesällä 1938. Valkoisten Vilppulan taistelujen muistomerkin pystyttämisen teki mahdolliseksi Gösta Serlachiuksen aktiivisuus ja rahallinen tuki.

Sisällissodan historiankirjoituksessa Vilppula muistetaan Pohjanmaan lukkona. Keväällä 1918 punaisten etelästä suuntautunut hyökkäys pysähtyi Vilppulankoskeen. Aikalaiset tiesivät, että “jos Vilppula kestää, kestää valkoinen Suomikin”. Itse asiassa Vilppula suojasi Haapamäen junaliikenteen risteysasemaa, ja valkoisten voitto Vilppulankoskella edesauttoi myöhempää Tampereen valtausta ja edelleen sodan päättymistä valkoisen osapuolen voittoon.

Valokuvassa puhujan takana näkyy kuvanveistäjä Arvi Tynyksen (1902–1959) pronssiveistos, joka kuvaa alastonta, lihaksikasta miestä iskemässä miekkaansa kohti vihollista. Takana oleva “Vapauden hengetär” kutsuu joukkoja taisteluun. Hyökkäyssuunta on kohti punaista etelää. Pronssihahmojen korkeus on 3,2 metriä ja pulterikivistä tehdyn jalustaosan 3 metriä.

Aloitteen veistoksen saamiseksi teki Tampereen Seudun Rintamamiesyhdistys, joka perusti 1932  Vilppulan Rintaman Muistomerkkitoimikunnan. Toimikunnassa Vilppulan Rintamamiesyhdistystä edusti Gösta Serlachius. Veistoksen aikaansaamiseksi toimeenpantiin koko maan kattava rahankeräys, jonka tuotto meni 1935 järjestetyn veistoskilpailun kustannuksiin.

Kilpailun voitti ehdotuksellaan “Vilppulan urhojen voima” Arvi Tynys, joka lupautui ennen toteutusta muuttamaan ehdotustaan Serlachiuksen ja kuvanveistäjä Jussi Mäntysen ohjeiden mukaan. Alunperin veistos oli ajateltu sijoitettavaksi veteen koskenniskalle, mutta paikka osoittautui liian haasteelliseksi. Patsaan pronssivalu tehtiin helsinkiläisessä M. Virtasen Valimossa. Veistoksen maksoi Serlachius.

Vilppulan veistoksen paljastustilaisuus oli osa vapaussodan 20-vuotismuistojuhlallisuuksien sarjaa, joka alkoi päivää aiemmin Vaasassa. Sieltä vapaussodan ylipäällikkö, sotamarsalkka Gustaf Mannerheim ja pääosa Vaasan arvovieraista saapui yöjunalla seuraavaksi aamuksi Vilppulan patsaan paljastusjuhlaan. Tilaisuuteen osallistui kaikkiaan noin 3000 henkeä.

Vuorineuvos Serlachius totesi sanatarkasti puheessaan: “Pyydän jättää tämän Vilppulan muistopatsaan Teidän johtamanne järjestön suojaan ja hoivaan. Me patsaan pystyttäjät, toivomme, että juuri se järjestö, jonka nimissä Suomen vapaussodan valkoinen armeija luotiin ja joka järjestö edelleen pitää vapaussodan perinteitä pyhänä, tulisi Vilppulan muistopatsaan vaalijaksi.” Malmberg kiitti vastauspuheessaan järjestön saamasta lahjasta ja totesi patsaan vaalimisen olevan järjestön kunniatehtävä, joka lankesi käytännöllisistä syistä Pohjois-Hämeen suojeluskuntapiirille.

Gösta Serlachius kuoli syksyllä 1942, ja pari vuotta siitä suojeluskunnat lakkautettiin. Ongelmaksi nousi kysymys, mitä tehdä suojeluskuntien omaisuudelle? Patsashankkeen alkuunpanija Tampereen Seudun Rintamamiesyhdistys lakkautettiin 1944, ja lain mukaan sen omaisuus tuomittiin valtiolle. Mutta oliko Serlachius lahjoittanut veistoksen suojeluskuntajärjestön omaisuudeksi vai vain sen suojaan ja hoitoon? Luovutuksesta ei ole löytynyt luovutuskirjaa. Jos puheen ilmaisu “suojaan ja hoivaan” tulkitaan lahjoitukseksi kuten vastaanottajataho Lauri Malmberg asian ajatteli, veistoksen nykyinen omistaja olisi valtio.

Museovirasto kuitenkin tulkitsee asian niin, että jos julkisen veistoksen omistussuhde on epäselvä, sen omistaa se taho, joka omistaa maan. Veistos pystytettiin 1938 G.A. Serlachius Oy:n maalle. 1987 fuusiossa syntyi Metsä-Serla Oyj, joka vaihtoi maa-alueita Vilppulan kunnan kanssa vuonna 2000. Silloin muistomerkin alla oleva maa siirtyi Vilppulan kunnalle. Maanvaihdon yhteydessä veistoksen omistajuutta ei käsitelty.

Vilppula ja Mänttä yhdistyivät 2008 alusta, joten nykyisin veistos sijaitsee Mänttä-Vilppulan kaupungin maalla, mutta edelleen veistoksen omistajuus on selvittämättä. Muistomerkkiä ei ole luetteloitu Mänttä-Vilppulan kaupungin taidekokoelmaan, eikä se kuulu Gösta Serlachiuksen taidesäätiölle, joka vaalii vuorineuvoksen perintöä taiteen suosijana ja Mäntän kaunistajana.

Marjo-Riitta Simpanen
tutkija