Yleisvenäläisen teollisuus- ja kulttuurinäyttelyn kunniakirja 1896

HEINÄKUU 2013

Perustettuaan puuhiomonsa Mäntänkoskelle vuonna 1868 patruuna Gustaf Adolf Serlachius kamppaili jatkuvasti velkataakan alla puuhiomonsa kehittämiseksi ja kuljetusolojen järjestämiseksi. Markkinat vetivät ja tehdas tuotti kelvollista hioketta, mitä osoittaa Serlachiuksen hiokkeelle myönnetty mitali Wienin maailmannäyttelystä vuonna 1873.

Käytännössä tuotetta kuitenkin pilaantui hankalan kuljetusmatkan aikana, kun hiokepaaleja rahdattiin ensin veneillä ja hevosrattailla, sitten vielä laivalla ja junalla ennen kuin ne saatiin päämarkkina-alueelle Pietariin.

Kun Suomessa ryhdyttiin rakentamaan hiomojen yhteyteen selluloosa- ja paperilaitoksia, Serlachiuksenkin haaveena oli paperitehtaan perustaminen. Taloudellisen tilanteensa vähitellen korjaannuttua hän rakennutti paperitehtaan puuhiomon länsipuolelle.

Vuonna 1890 riehuneen tuhoisan tulipalon jälkeen paperitehdas saatiin uusin konein erinomaiseen kuntoon, ja G.A. Serlachiuksesta tuli suurin ruskean paperin toimittaja Venäjän markkinoille. Tuotevalikoimaan kuului erilaisia selluloosa- ja puumassapohjaisia käärepapereita ja silkkipaperiakin. Paperi oli laadultaan hyvää, mistä todisteena on tämä taidesäätiön kokoelmissa oleva kunniakirja: Serlachiuksen paperi saavutti toisen palkinnon vuonna 1896 Nizhni-Novgorodissa järjestetyssä Yleisvenäläisessä teollisuus- ja kulttuurinäyttelyssä.

Tarja Haikara
Suunnittelija