Perspektiivi

Perspektiivi luo syvyyden

Kun havainnoit ympäristöäsi, huomaat että kaukana olevat kohteet näyttävät pienemmiltä kuin lähellä olevat. Esimerkiksi korkea muuri näyttää madaltuvan ja pienenevän kohti kaukaisuutta, vaikka tiedät, ettei niin todellisuudessa ole. Tätä vaikutelmaa kutsutaan perspektiiviksi.

Taiteessa perspektiivi tarkoittaa kuvallisia keinoja, joiden avulla litteään kuvaan saadaan luotua syvyyttä. Perspektiivin avulla teokseen luodaan paitsi tilan ja syvyyden, myös etäisyyden ja kokosuhteiden vaikutelma. Käytössä on useita erilaisia perspektiivejä. 

Amélie Lundahlin maalauksessa Linnan rauniot näet kolme todellisuudessa samankokoista linnantornia. Lähimpänä katsojaa oleva torni on kuvattu kaikkein suurimpana ja lähimpänä horisonttia oleva pienimpänä, kun taas keskimmäinen on näiden kahden väliltä.

Keskeisperspektiivi

Renessanssin aikakaudella kehitetty keskeisperspektiivi saa maalauksen näyttämään siltä, kuin sen sisällä avautuisi toinen maailma. Kyseessä on tilailluusio, jonka periaatteet ovat melko yksinkertaiset ja pohjautuvat ympäristön havainnointiin.


Hugo Simbergin Laituritanssit-teos näyttää, miten keskeisperspektiivi käytännössä toimii. Teoksen horisonttilinja kulkee samassa kohtaa kuin meren ja taivaan näennäinen rajaviiva. Horisonttilinja on teoksessa katsojan silmien tasolla, ja sen kohdalla teoksen viivat ovat täysin vaakasuoria. Horisonttilinjalla sijaitseva katoamispiste kokoaa yhteen horisontin ylä- ja alapuolella kulkevat vaakasuorat linjat. Horisontin yläpuolella olevat viivat laskevat ja alapuolella olevat viivat puolestaan kohoavat kohti katoamispistettä. Simbergin maalauksessa laiturin laudoituksista ja kaiteista muodostuvat linjat yhtyvät horisonttiviivalla tanssiparien päiden välissä. Maalauksen pystysuorat viivat pysyvät joka kohdassa yhtä pystysuorina.

Katoamispisteitä voi olla kuvassa yksi tai useampia. Kun kuvataan katunäkymää tai rakennusta suoraan edestä tai sivulta, on yksi pakopiste riittävä. Silloin kaikki yhdensuuntaiset viivat suuntautuvat kohti samaa pakopistettä, kuten Hugo Simbergin teoksessa. Tätä kutsutaan yhden pakopisteen perspektiiviksi. 

Ilmaperspektiivi

Tarkkaillessasi luonnossa maisemaa huomaat, kuinka kauempana sijaitsevat kohteet näyttävät vaaleammilta ja viileämmiltä kuin lähellä sijaitsevat. Samalla kaukana sijaitsevien kohteiden ääriviivat muuttuvat utuisiksi. Tämä perustuu ilmakehän vaikutukseen. Maalaustaiteessa ilmiötä kutsutaan ilmaperspektiiviksi ja sitä käytetään usein yhdessä keskeisperspektiivin kanssa luomaan syvyysvaikutelma. 

Ilmaperspektiiviä käytettäessä värit heikkenevät ja muuttuvat sinertäviksi kun katse etenee kohti taustaa. Kuvatut kohteet vaalenevat asteittain kuvan taka-alaa kohti. Eero Järnefeltin maalaus Koli on hyvä esimerkki ilmaperspektiivin käytöstä. Mustavalkoisissa piirroksissa tai grafiikassa samaan vaikutelmaan päästään varjostusta vaalentamalla.

Lisätietoa

Horisonttilinja ja pakopiste voivat olla kuvareunojen sisä- tai ulkopuolella. Kun teoksessa kuvataan saman kohteen kahta eri puolta, on käytettävä kahden pakopisteen perspektiiviä. Tällöin kohteen kumpikin puoli on katsojaan nähden eri kulmassa ja kummallakin on oma pakopisteensä.

Jos taideteoksessa on kuvattuna esimerkiksi rakennuksen, huoneen tai jonkin muun geometrisen esineen kulma, toinen tai molemmat sen kahdesta pakopisteestä ovat kuva-alan ulkopuolella. Tämä näkyy hyvin Magnus von Wrightin teoksessa Maisema Lehtisaaresta, jossa punainen mökki on kuvattu nurkka katsojaan päin.

Pakopisteitä voi olla maalauksessa myös kolme. Kolmen pakopisteen perspektiivissä kuvataso sijaitsee katsojaan nähden kaltevasti, joko horisontin ylä- tai alapuolella. Tällöin tarvitaan kolmas pakopiste pystysuoria linjoja varten. Kohteen ollessa horisonttilinjan yläpuolella, sen sivut suuntautuvat kohteen yläpuolella olevaan pisteeseen. Tätä kutsutaan sammakkoperspektiiviksi.

Lintuperspektiivi on kuvattu korkeasta näköpisteestä, jolloin katsoja näkee taulun aiheen horisonttilinjan tasolta ylhäältä alaspäin. Tällä tavoin kuvattuna mahtipontinenkin aihe voi näyttää pieneltä.

Varhaisessa taiteessa perspektiivin avulla ei niinkään pyritty luomaan tilavaikutelmaa, vaan kertomaan katsojalle, ketkä maalauksessa kuvatuista henkilöistä ovat muita arvokkaampia. Arvoperspektiivi ei perustu silmin havaittavaan todellisuuteen, vaan kuvattavien henkilöiden asemasta seuraavaan tärkeysjärjestykseen. Arvoperspektiiviä saatetaan käyttää myös muiden kuvaelementtien sijoittelussa. Vanhassa uskonnollisessa maalaustaiteessa maalliset asiat saatettiin sijoittaa alas ja taivaalliset ylös. 

Toisinaan perspektiivi auttaa katsojaa eläytymään teoksen maailmaan. Käänteisperspektiivi on keskeisperspektiivin vastakohta. Siinä kuvan katoamispiste onkin katsojan puolella. Kuvitteelliset perspektiiviviivat kulkevat katsojasta kuvatilan syvyyteen etääntyen samalla toisistaan. Käänteisperspektiivissä teokseen luodaan syvyysvaikutelma siten, että kuvattu aihe tuodaan aivan katsojan silmien lähelle. 

Käänteisperspektiiviä suosittiin etenkin keskiajalla, mutta ikonitaiteessa sitä näkee käytettävän tänäkin päivänä. Siinä katsoja on enemmänkin kohde kuin tarkkailija, ja esimerkiksi Neitsyt Marian tai pyhimysten kuvat tuntuvat kääntyvän katsojan puoleen. Tämän voit nähdä Tihvinän Jumalanäidissä, 1600-luvulta peräisin olevassa venäläisessä matkaikonissa.