Valo ja varjo
Valo muuttuu koko ajan
Valojen ja varjojen avulla taideteoksessa kuvatut pinnat hahmottuvat ja muodot tulevat kolmiulotteisiksi. Samalla kuvattu tila avautuu eteemme ja saa lisää syvyyttä.
Tarkkaillessasi ympäristöäsi huomaat, että valo on jatkuvasti muuntuva ilmiö. Välillä se on kovaa ja häikäisevää ja synnyttää voimakkaita varjoja. Toisinaan, kuten tulviessaan ikkunasta sisään, valo hajaantuu pehmeänä eri puolille huonetta.
Taiteessa valon kuvaamiseen vaikuttavat ajankohta, valon suunta, määrä ja laatu. Aurinko ei pysy koskaan paikallaan, vaan se liikkuu päivänkierron mukaan. Samalla tavoin auringonvalon luonne on vuorokaudenajasta ja säätilasta riippuvainen. Pilvisenä päivänä kohde näyttää valjummalta kuin kirkkaana keskikesän päivänä, jolloin värit hehkuvat voimakkaina ja muodot tulevat esiin selkeinä. Auringonvalo luo yleensä rajoiltaan selvemmät varjot kuin keinovalo.
Adolf von Beckerin teos Mallina olon jälkeen on hyvä osoitus valojen ja varjojen tärkeästä merkityksestä sommittelussa. Aiheena on pieni kohtaus taiteilijan ateljeesta. Taustalla näkyy ikkuna, josta tulvii valoa taiteilijan työhuoneeseen. Valo muovaa henkilöhahmojen ja esineiden olemusta ja luo tilan tuntua.
Erilaisia varjoja
Varjolla tarkoitetaan taideteoksessa aluetta, jota ei ole valaistu. Kun valo osuu esineeseen mistä tahansa kulmasta, siihen syntyy valo- ja varjopuoli sekä heittovarjo.
Varjopuoli ei ole tasaisen tumma, sillä siihen heijastuu hentoa valoa muista esineistä. Toisin sanoen varjoisiin osiin heijastuu valoa valoisista osista. Heittovarjo on kohteesta sen ympäristöön lankeava oma varjo. Elin Danielsson-Gambogin Rantadyyni-maalauksessa valo tulee kohteeseen sivusta ja rantadyyneistä syntyvät heittovarjot ovat venytetyn pitkät. Varjot eivät näytä kovin tummilta, koska ympärillä oleva vaalea hiekka heijastaa niihin valoa.
Varjoalueella voidaan havaita kaksi tummuusastetta: syvävarjo eli täysvarjo ja puolivarjo. Syvävarjolla eli täysvarjolla tarkoitetaan varjon keskikohtaa, täysin tummaa aluetta, jossa ei ole valoa. Puolivarjo taas on varjon vaaleampi kohta. Se on eräänlaista valoa varjon sisällä, ja se voi esiintyä esimerkiksi valaistujen vyöhykkeiden välissä.
Hugo Simbergin tädistään tekemässä grafiikantyössä Täti 86-vuotiaana näet mallin kasvoilla sekä syvä- että puolivarjon tummuusasteita.
Lisätietoa
Sivuvalon ollessa kyseessä valo tulee kohteeseen sivusta. Elin Danielsson-Gambogi on kuvannut edellä nähdyn Rantadyyni-maalauksensa maiseman sivuvalossa.
Kun on kyse vasta- ja puolivastavalosta, valo tulee kohteen takaa tai takaviistosta. Katsojan puolelta kohde jää siten osin varjoon ja on vastavalossa, kuten naishahmo Hugo Simbergin Luistelijat-maalauksessa.
Kohtisuoran eli ylävalon tapauksessa valaistus tulee kohteen ylle ylhäältä, jolloin se vaikuttaa luonnolliselta. Ylävaloa kutsutaan joskus klassiseksi valaistukseksi ja se korostaa kohteen kolmiulotteisuutta. Fanny Churberg on kuvannut maalauksensa Kesäpäivä lähes kohtisuorassa valossa. Valo tulee ylhäältä, mutta hivenen vasemmalta, kuten voit päätellä kivissä näkyvistä hennoista varjoista.
Alhaalta tulevaa valoa käytetään harvoin, sillä se aiheuttaa voimakkaat varjot.
Kellonajan lisäksi myös vuodenaika vaikuttaa kohteista heittyvien varjojen pituuteen. Talviauringon luomat varjot ovat pitempiä kuin korkealta paistavan keskipäivän kesäauringon varjot.