Hugo Simberg, Lukeva tyttö, 1897 

TOUKOKUU 2021

Gösta Serlachiuksen taidesäätiön kokoelmaan kuuluu lähes kolmekymmentä Hugo Simbergin (1873–1917) grafiikantyötä. Taidegrafiikan osuus hänen tuotannossaan on huomattava: neljännes teoksista on tehty grafiikan menetelmin. Simberg sai oppinsa suomalaisen taidegrafiikan uranuurtajalta, Akseli Gallen-Kallelalta (1895–1931).

22-vuotias taideopiskelija Hugo Simberg lähti elokuussa 1895 Akseli Gallen-Kallelan oppiin Ruovedelle. Hän oli kyllästynyt akateemisiin opintoihin Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa ja kaipasi uudenlaisia vaikutelmia. Simberg ei tiennyt, että Gallen-Kallela oli innostunut taidegrafiikan menetelmistä ja hankkinut grafiikan tekoon tarvittavat välineet Lontoosta. Mestari oli aloittanut kokeilut puupiirroksen parissa, mutta harjoitteli myös metalligrafiikan taitoja. Palatessaan Ruovedelle alkuvuodesta 1897 Simberg alkoi määrätietoisesti opetella etsaus- eli viivasyövytystekniikkaa, josta muodostuikin hänelle rakas taiteenlaji.

Hugo Simberg huomasi pian, että hän pystyi toteuttamaan omia mieltymyksiään taidegrafiikan keinoin. Teoksen ei tarvinnut olla suurikokoinen, jotta se puhuttelisi. Pieni koko riitti. Pohjustetulle laatalle saattoi piirtää helposti ja nopeasti välähdyksenomaisia hetkiä. Aiheena toimi usein perheenjäsenten arkisten askareiden kuvaukset. Laatan piirros syövytettiin ja vedostettiin valmiiksi teokseksi. 

Simberg tunnetaan parhaiten kuolema- ja piruaiheisista teoksistaan, mutta taiteilijaa kiinnosti myös ihmisen kuvaaminen. Erityisesti vuoden 1897 paikkeilla henkilöaiheet alkoivat lisääntyä hänen tuotannossaan. Kesällä 1897 Simberg lähti juhannuksenviettoon perheensä kesäpaikkaan Niemenlauttaan Viipurinlahdelle, ja siellä hän piirsi laatoille henkilötutkielmia perheestään.

Lukeva tyttö (1897) kuvaa taiteilijan siskoa Elmaa syventyneenä kirjan lukemiseen. Vaikka hattupäinen nuori nainen on kuvattu takaa päin, siitä voi aistia pilkahduksen hänen olemuksestaan. Pieni etukeno kuvastaa innostuneisuutta ja uppoutumista jännittävään tarinaan. Taiteilija teki samasta kohtauksesta myös toisen version pystysuuntaisena.

Monesti Simberg kuvasi ihmistä joko ajatuksiinsa vaipuneena tai takaa, ikään kuin salaa katsellen. Symbolistisessa taiteessa, jota Simberg pääosin edusti, mielen mysteerit ja mietteissään olevat henkilöt olivat usein kuvauksen kohteena. Selän kuvaamisella taiteilija kohdisti näkökulman yksilöön ja hänen ajatuksiinsa. 

Akseli Gallen-Kallela ja Hugo Simberg loivat puitteet suomalaiselle taidegrafiikalle. 1890-luvulla grafiikka ei ollut rinnastettavissa maalauksiin, se oli vielä erikoisuus taiteenlajien joukossa. Simberg laittoikin yhtenä ensimmäisistä taiteilijoista grafiikantöitä esille vuoden 1897 Suomen Taiteilijain syysnäyttelyyn. 1900-luvun alkupuolella innostus grafiikan menetelmiin alkoi taiteilijoiden keskuudessa kasvaa, ja vuonna 1907 järjestettiin ensimmäinen laaja taidegrafiikan näyttely Helsingissä. 

Eeva Ilveskoski
Tutkija

Lähteet: 
Marja Lahelma. Hugo Simberg – Ateneumin taiteilijat. Ateneum, Helsinki 2017.
Heikki Malme. Hugo Simberg: Taidegrafiikan taitaja. Ateneum, Helsinki 2000.