Mustapukuisen miehen salaisuus

JOULUKUU 2020

Gösta Serlachiuksen taidesäätiön kokoelmaan kuluu Rudolph Van Grolin vuonna 1647 maalaama Mustapukuisen miehen muotokuva. Teoksen nimi on herättänyt kummastusta, sillä kuvassa olevalla miehellä on selvästi yllään ruskea takki. Nimelle löytyi selitys, kun paneelille maalattu teos konservoitiin ja samassa yhteydessä sitä tutkittiin tarkemmin.

Taidesäätiön kokoelmaan kuuluvan vanhan eurooppalaisen taiteen suunnitelmallinen konservointi on jatkunut jo kymmenen vuotta. Hankkeessa on kiinnitetty erityistä huomiota paneelille maalattujen teosten konservointiin. Paneelimaalausten konservointityötä ovat tehneet Consart Oy:n konservaattorit Olli Poijärvi ja Minna Matis.

Van Grolin maalauksen paneeli oli aiemmassa konservoinnissa höylätty suoremmaksi ja parketoitu eli tuettu taustapuolelle liimatulla ristikkomaisella puurakenteella, jonka tarkoitus oli estää paneelia vääntymästä. Parketointi oli yleinen tukirakenne eurooppalaisissa paneelimaalauksissa 1800-luvun alusta aina 1900-luvun puoliväliin saakka. 

Rudolf Van Grolin maalaukseen 1940-luvulla tehty parketointi oli estänyt paneelin luonnollisen elämisen ilman suhteellisen kosteuden vaihdellessa, ja tästä on aiheutunut paneelimaalauksille tyypillistä puun syiden suuntaista halkeilua. Myös aiemman konservoinnin yhteydessä huonosti liimattujen saumojen ja vaihtuvien olosuhteiden seurauksena paneelin kolmen laudan liitokset olivat osin auenneet.

Konservoitaessa teoksen parketointi poistettiin ja paneeleita yhdistävät saumat avattiin varovasti lämmittämällä saumoissa käytettyä liimaa hitaasti ja varoen vahingoittamasta maalausta. Yhden sauman avaaminen kesti useita tunteja. Puhdistuksen jälkeen laudat liitettiin uudelleen käyttäen erikoisvalmisteista puristuspöytää.

Konservoinnin ja restauroinnin jälkeen teos kiinnitettiin kehykseen ainoastaan keskeltä ylä- ja alareunoja. Näin museo-olosuhteissakin jonkin verran tapahtuva paneelin luonnollinen kosteuseläminen ei aiheuta vaaraa paneelin halkeamisesta.

Jo ennen paneelin käsittelyä maalaus oli puhdistettu pintaliasta ja irtoava maali kiinnitetty. Kellastuneet lakkakerrokset sekä vanhat häiritsevät korjailu- ja päällemaalaukset oli poistettu. Rakenteellisen konservoinnin jälkeen maalipinnan konservointia jatkettiin vaurioituneiden kohtien uusilla restaurointimaalauksilla ja uudella lakkauksella.

Konservointiin liittyvissä tutkimuksissa havaittiin, että takin ruskean maalikerroksen alla on varhaisempi maalikerros. Tämä voitiin päätellä, kun maalipinnan kohoumia tarkasteltiin sivuvalossa. Röntgenkuvassa erottui selvästi, että kotitakki peitti alleen miehen aiemman vaatetuksen. Tämä myös selitti maalauksen nimen.

Miehen musta puku, pitsireunainen valkoinen kaulus, pitsiset somisteet hihansuussa ja takin etureunan kohdalla on peitetty myöhemmin muodissa olleella asulla. Samalla mallin kapeaa hartialinjaa on siirretty ylemmäksi ja leveämmälle. Muodistus on tehty noin viisikymmentä vuotta muotokuvan maalaamisen jälkeen, todennäköisesti mallin vielä eläessä mutta Rudolph Van Grolin jo kuoltua. 

Vaikka ruskean kotitakin ja huivin maalaustekniikka ei olekaan yhtä taidokasta kuin mallin alkuperäinen vaatetus, muutoksen varhainen ajankohta puoltaa myöhemmän vaatetuksen säilyttämistä. Musta puku on konservoinnin yhteydessä dokumentoitu ja tallessa kotitakin alla. 

Riitta Fager 
Konservaattori