Anselm Kiefer, Väinämöinen Ilmarinen, 2018
ELOKUU 2020
Saksalainen Anselm Kiefer (s. 1945) käsittelee kookkaissa teoksissaan teemoja, jotka viittaavat niin historiaan ja mytologiaan kuin filosofiaan ja kirjallisuuteen. Väinämöinen Ilmarinen on ensimmäinen Gösta Serlachiuksen taidesäätiön kokoelmaan hankittu Kieferin maalaus.
Anselm Kieferin teoksessa Väinämöinen Ilmarinen (2018) voi nähdä taiteilijan tuotannolle tunnusomaisia piirteitä. Pinta-alaltaan suurikokoinen maalaus kuvaa peltomaisemaa, joka muistuttaa pikemminkin poltettua ja pommitettua sotatannerta. Horisonttiviiva on hyvin ylhäällä. Lisäksi teokseen on yhdistetty niin kaunokirjoitusta kuin irrallisia, kolmiulotteisia elementtejä, kuten Kieferillä usein.
Viittaukset kirjallisuuteen ja mytologiaan toistuvat Kieferin tuotannossa. Taiteilija on käsitellyt esimerkiksi germaanista mytologiaa ja Kabbalaa, mutta on ollut kiinnostunut myös suomalaisten kansalliseepoksesta Kalevalasta. Kiefer luki Kalevalaa jo 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alussa, mutta on viime vuosina palannut jälleen teoksen pariin ja inspiroitunut sen runoista. Tämä käy ilmi myös maalauksen Väinämöinen Ilmarinen nimestä. Teoksessa nähtävä runneltu maisema tuskin kuitenkaan yhdistyy yksinomaan Pohjan peltoihin, Kalevalan kankahiin.
Historia ja mytologiat ovat Kieferin tuotannossa universaaleja. Eri maiden ja kulttuurien kertomuksista löytyy yhteneväisiä teemoja ja samankaltaisia henkilöhahmoja. Maalauksessa lentokoneen yhteyteen attribuoitu Ilmarinen oli Kalevalassa paitsi seppäsankari, myös taivaankannen takoja ja taivaankappaleiden asettaja. Väinämöisen on puolestaan katsottu olleen osallisena maan luomisessa. Esimerkiksi antiikin Kreikan mytologiassa vastaavissa rooleissa olivat Uranos ja Gaia.
Väinämöinen oli lisäksi taitava veneenveistäjä. Onko sukellusvene ruostunut, jotta se muistuttaisi paremmin sitä ”vaskista ja kuparista venettä”, jolla Väinämöinen poistui kansansa keskuudesta? Toisaalta kuivalle maalle karahtanut, ruostunut sukellusvene viittaa myös Kieferin taiteelle ominaiseen melankoliaan. Taiteilija korostaa toistuvasti, kuinka kauneus ja loisto ovat ohikiitäviä ja inhimilliset ponnistelut päätyvät lopulta tuhkaksi. Ihmiskunta ei opi virheistään.
Yksi keskeinen aihe, jota Kiefer maalauksissaan yhä työstää, onkin sota. Taiteilija tunnetaan erityisesti teoksista, joissa hän käsittelee Saksan traagista perintöä kansallissosialismin, toisen maailmansodan ja holokaustin jäljiltä. Maalauksessa Väinämöinen Ilmarinen sotaan viittaavat lentokone ja sukellusvene. Toisaalta Kieferin taiteessa lehdettömät, karrelle palaneet viiniköynnökset tuovat mieleen myös sankarihautojen rivistöt.
Väinämöinen ja Ilmarinen olivat myös suomalaisia panssarilaivoja. Ilmarinen upposi vuonna 1941 törmättyään merimiinaan. Alus vei muassaan 271 miehistön jäsentä. Myös suomalaisia sukellusveneitä on nimetty taruolentojen mukaan, kuten kalevalaisessa mytologiassa esiintyvä Iku-Turso, tai kansanperinteen vesistöissä viihtyneet Vetehinen ja Vesihiisi.
Kiefer on kiinnittänyt maalauksiinsa (sukellus)veneitä ja lentokoneita aiemminkin. Esimerkkejä tällaisista varhaisemmista teoksista ovat Jäähyväiset Englannille (1994), Niin kauas kuin yötä riittää (2002) ja Olemus – Olemassaolo (2011). Viimeksi mainitun valtavan triptyykin yhdessä osassa sukellusvene on karahtanut karille vuoristoon ja myyttinen – tässä tapauksessa raamatullinen – viittaus aktivoituu vasempaan yläkulmaan kirjoitetun Noah-nimen myötä. Kaikki kolme teosta kuuluvat Hans Grothen kokoelmaan, ja ne nähtiin Mäntässä vuosina 2015–2016 osana Serlachius-museoiden laajaa Kiefer-näyttelyä.
Väinämöinen Ilmarinen hankittiin Gösta Serlachiuksen taidesäätiön kokoelmaan Albright-Knox-museon johtajan Janne Gallen-Kallela-Sirénin avustuksella. Sirén työskentelee myös Anselm Kieferin taidesäätiön hallituksen puheenjohtajana. Kiefer lahjoitti teoksen Albright-Knox-museon laajennushankkeen rahoituskampanjaan, mutta huutokaupan sijaan sitä tarjottiin suoraan Serlachius-museoille.
Tomi Moisio
Tutkija
