Me mökkihöperöt

Suomalaisen mökkeilijän koko olemus vapautta kaipaavasta lomailijasta puurtavaan työleiriläiseen paljastuu Me mökkihöperöt -näyttelyssä.

Näyttely tutustuttaa aiheeseensa tuttuun G.A. Serlachius -museon tyyliin äänitarinoin, pelein ja elävin kuvin. Tarjolla on tiedekeskusten tapaan toteutettuja näyttelykohteita ja värikästä sarjakuvamaista visuaalisuutta. Me mökkihöperöt on museon kolmivuotisen historian kuluessa nähdyistä näyttelyistä kaikkein tiedekeskusmaisin.

Museon keskusaulan ovat vallanneet erilaiset mökit kukin omalla kukkulallaan. Niiden uumenissa pääsee vaihteleviin mökkeilytunnelmiin. Suomalaisen mökkeilyn arkkityypit paljastuvat julkisuudesta tuttujen henkilöiden, mm. Lasse Lehtisen ja Eva Polttilan mökkeilyssä: pelissä arvataan mikä multimedian mökeistä sopii kenenkin tarinaa.

Kävijä saa myös miettiä vastauksia kiperiin kysymyksiin, kuten kuinka monta uutta suomalaista syntyisi, jos leppeiden kesäiltojen innoittamana joka sadannessa suomalaisessa mökissä saatettaisiin yksi ylimääräinen vauva alulle vuotta kohti. Onnenpyörä arpoo halukkaille mökkitekemistä: laiskottelua tai ahkerointia. Mutta voiko äärimmäisen ahkera laiskottelu osoittautuakin raskaaksi työksi?

Näyttelyn äänitarinat johdattavat kuulijat mökkimatkalle, karavaanarin ja erilaisten mökkeilijöiden mietteisiin, joita tulkitsevat mm. näyttelijät Aake Kalliala, Maria Järvenhelmi ja Pirkko Hämäläinen. Merkillisiä mökkejä voi tiirailla ufon ikkunoista; monet saattavat muistaa ufon mallisen muovisen rakennuksen, jota aikanaan kesämökiksikin markkinoitiin.

Aika monen suomalaisen mökki on kuin museo, siksi näyttelyssäkin voi kummastella, millaista tavaraa mökkiin vuosikymmenten saatossa saattaa kertyä. Luukkujen takana puolestaan luodaan historiallinen katsaus huvilakulttuurista mökkeilyyn, ja ryhmien opastuksissa mökkeilyn historiallista taustaa avataan lisää sanoin ja kuvin.

Me mökkihöperöt kertoo mökkeilyn ihanuudesta ja kurjuudesta. Näyttelyssä selviää mm. miksi Lenita Airisto, Ben Zyskowicz ja Remu Aaltonen eivät ole innokkaita mökkeilijöitä. Monet mökkeilyyn kuuluvat asiat, esim. mökkinaapurin yllätyskäynti tai halonhakkuu, ovat toisille ilonaiheita ja toisille pakkopullaa. Yhdessä tietokonepelissä kerätäänkin museovieraiden käsityksiä ihastuttavista ja vihastuttavista asioista ja kävijä saa verrata omia tuntemuksiaan kävijöiden keskiarvoon.

Entä millaista mökkeilyä meille paljastaa antropologi Hilbert von Himmerlauf näyttelyä varten kuvatussa, lähes tieteellisessä antropologisessa mykkäfilmissä Salaperäinen mökkikansa?

Me mökkihöperöt -näyttelyn sarjakuvamaiseen ilmeeseen innoituksen antoi sen iloitteleva sisältö.

Serlachius-museo Gustaf 6.4.2006–14.10. 2007