Mäntän linna – purettu unelma - Serlachius

Milla Sinivuori-Hakanen, vastaava tutkijaMäntän historian kiehtovimpiin rakennuksiin kuuluu Mäntän linna. Se oli Mäntän ensimmäisen patruunan Gustaf Adolf Serlachiuksen perheen koti , joka rakennettiin 1890-luvulla Mäntänkosken partaalle. Keskeneräiseksi jäänyt rakennus purettiin vuonna 1939 laajenevan tehtaan tieltä.

Gustaf Adolf Serlachius perheineen asui ensimmäiset Mäntän vuosikymmenensä Myllytuvaksi kutsutussa, maalaistalon päärakennusta muistuttavassa puutalossa Mäntänkosken rannalla. 1890-luvun alussa oli aika saada teollisuuspatruunan asemaan sopiva, edustava koti. G. A. Serlachius tilasi piirustukset ruotsalaiselta arkkitehdilta A. E. Melanderilta. Linnan arkkitehtipiirustukset on tallennettu Serlachius-museoiden piirustuskokoelmaan.

Melanderin tammikuussa 1891 päivätty suunnitelma Serlachiuksen asunnoksi edusti aikansa muodikasta uusgoottilaista tyyliä. Tiilijulkisivut olivat rönsyilevän epäsymmetriset ulokkeineen, kapeine torneineen ja sakaraisine muurinharjoineen. Kattokolmioiden ja kapeiden ikkunoiden koristemuuraukset muistuttivat keskiaikaisista kaupunkitaloista.

Porvariskodin pohjapiirustus

Pohjakaavasuunnitelmat kertovat porvariskodin tavoista. Tehtaanpatruunan talo oli suunniteltu perheen, palvelusväen ja vieraiden tarpeita varten. Kuten ihmisillä, huoneilla oli hierarkiansa, joka näkyi niiden sijainnissa, koossa ja sisustuksessa. Pohjakaavoihin on piirretty tärkeimpien huoneiden kattojen koristelut, joiden perusteella voi päätellä, millainen tyyli kuhunkin tilaan katsottiin sopivaksi.

Alakerran edustavimmat tilat olivat kahden kerroksen korkuinen keskushalli ja alakerran salonki ja ruokasali. Kahden jälkimmäisen väliin jäi hieman pienempi, mutta koristeellinen huone talon rouvalle. Salongissa oli suuret ikkunat, erkkeri ja käynti tilavaan talvipuutarhaan.

Pääsisäänkäynnin läheisyydessä oli huoneet portieerille ja päällysvaatteiden säilytykseen ja pienempi herran huone talon kulmassa. Sen ja salongin välissä päätyseinällä oli toinen, suurempi talon herran huone. Herran ja rouvan huoneet eivät olleet makuuhuoneita, vaan sellainen oli vielä erikseen ruokasalin ja taloussiiven välissä. Makuuhuoneen läheisyydessä oli kylpyhuone.

Yläkertaan oli sijoitettu kaksi vierashuonetta, neidin huone, tupakka- ja biljardihuoneet sekä kaksi ilmeisesti säilytystilaksi tarkoitettua ullakkohuonetta. Portaikko oli avoimessa keskusaulassa, joka muuntui yläkerrassa galleriaksi. Rakennukseen piirretyssä kahdessa pyöreässä tornissa oli kierreportaat, joista toiset tarjosivat suoran yhteyden herran huoneesta biljardisaliin ja tupakkahuoneeseen, toiset olivat palvelusväen käyttöön.

Palvelusväelle omat tilat

Palvelusväelle oli varattu rakennuksen matalampi pääty. Sisäänkäynti oli samalla puolella paraatisisäänkäynnin kanssa, mutta puuaidalla rajatun keittiöpihan suojassa. Alakerrassa olivat keittiö ja konttori sekä kaksi pientä kamaria.

Yläkerrassa kierreportaiden luona oli suurempi palvelusväen makuuhuone, joka oli käytännöllisen lähellä sekä alakerran että yläkerran isäntäväkeä. Palvelijoiden tilat nivoutuivat herrasväen puoleen kapeiden käytävien ja tarjoiluhuoneen kautta. Rakennus oli täynnä säilytyskomeroita ja tiloja yhdistäviä pieniä välikköjä ja sen alla oli useita kellarihuoneita.

Keskeneräiseksi jäänyt unelma

Melanderin suunnitelmasta toteutuivat lopulta vain juhlavimmat tilat talon päädyssä: kolme huonetta alakerrassa ja kolme yläkerrassa. Palvelusväen puoli ja suuri osa herrasväen tiloistakin korvattiin liittämällä vanha Myllytupa osaksi uutta asumusta. Siitä huolimatta rakennus, jota syystäkin alettiin kutsua linnaksi, oli työväenasuntolan ja tehtaan välissä epätodellisen näköinen ilmestys.

Mistä oli tullut idea uusgoottilaiseen ulkoasuun? Tarinan mukaan esikuva oli peräisin Pariisista hankitusta painokuvasta. Hyvin paljon samaa on myös Melanderin suunnittelemassa maaseutuasunnossa puutavaraliikemies Sörensenille Ruotsin Torrebyssä (1887).

Toisaalta Mäntän linnaa on verrattu esimerkiksi aikanaan Ruotsin rikkaimman metsäteollisuusmiehen Fredrik Bünsowin Merlon linnaan (1883–1885) Timråssa. Nuo linnat ovat vielä pystyssä, Mäntän linna ei. Kahden järven väliin jäävä kannas alkoi täyttyä 1910-luvulla perustetun selluloosatehtaan laajentuessa ja linna purettiin lopulta vuonna 1939.