Viljo Hurme: Kyntö

Teos ja ajankuva sadan vuoden takaa

HEINÄKUU 2024

Gösta Serlachius ja taiteilija Viljo Hurme kävivät kirjeenvaihtoa 1930-luvun alkuvuosina. Kirjeiden valossa näyttää siltä, että Hurme oli yksi niistä taiteilijoista, joiden kanssa Serlachius suunnitteli tekevänsä tiiviimpää yhteistyötä. 

Viljo Hurme (1893–1987) oli opiskellut Turun piirustuskoulussa 1910-luvulla. Hänen aiheensa olivat vesiväreillä maalattuja työn kuvauksia, kuten tämä sata vuotta sitten valmistunut teos. Sittemmin hän alkoi maalata myös öljyväreillä ja aiheiksi tulivat myös muotokuvat, joiden maalaamisen Serlachius häntä kannusti.

Serlachius oli nähnyt kaksi Hurmeen teosta Strindbergin taidesalongissa toukokuussa 1931, ja toisen hän oli ostanut. ”… tästä taulusta päättäen hankkisin mielelläni lisää teoksianne. Rohkenen sen takia kysyä, eikö Teidän sopisi kesän kuluessa tulla tänne maalle (Huhkojärvelle) maalaamaan muutamia tauluja oman aihevalintanne mukaan, joiden ostamisesta sitten sopisimme lähemmin.”

Serlachius rakensi juuri 1920–30-lukujen taitteessa Huhkojärven tilaa maisemiin, joissa Akseli Gallen-Kallela oli vuosikymmeniä aiemmin luonut parhaita nuoruuden töitään. Huhkojärven miljöön suunnittelijaksi ja rakentajaksi hän oli pestannut kuvanveistäjä Hannes Autereen. Hurmeen teokset sopivat aihepiiriltään Autereen teosten kansanomaiseen maailmaan.

Serlachius kirjoitti taiteilija Hurmeelle, ”että työnne täällä on vaikuttanut haluamaanne suuntaan, nimittäin Teidän tunnetuksi tulemisenne. Taiteilijalle on pääasia ensin päästä alkuun, ja sitten kaikki menee itsestään”. Samoin hän oli todennut Autereelle.

Hurme oli antanut Serlachiukselle tämän pyynnöstä maalauksiaan myytäväksi ja niitä meni lyhyessä ajassa kaupaksi useita. Serlachius kehotti taiteilijaa lähettämään taulujaan myös Strindbergin taidesalonkiin, ”sillä olemme johtaja Lydeckenin kanssa päättäneet ottaa Teidät urakalla”. Serlachius katsoi, että ”on erittäin suuresta merkityksestä, että me toimimme Teidän tunnetuksi tekemiseksi sillä aikaa kuin Strindberg panee taulujanne näytteeksi näyteikkunaansa.” Yleisö oli kiinnostunut Hurmeen teoksista ja taidesalongin johtaja Lydecken oli kuullut niistä kiitettäviä lausuntoja.

Serlachius arveli, että mikäli taiteilija onnistuisi myös muotokuvien maalaamisessa ”tulisi meille varmasti miellyttävä yhteistyö.” Hän oli koettanut ”innostuttaa” ihmisiä tilaamaan Hurmeelta muotokuvia, ja asia kiinnostikin monia. Gösta Serlachiuksen taidesäätiön kokoelmissa on Hurmeen maalaama muotokuva Ruth Serlachiuksesta vuodelta 1931. Muotokuvat eivät kuitenkaan onnistuneet toivotulla tavalla ja yhteistyö näytti päättyvän. 

Viljo Hurmeen taiteilijaura kesti lähes 80 vuotta. Hän jatkoi taiteen tekemistä elämänsä loppuun asti ja innostui 1960-luvulla kuvaamaan maiseman yksityiskohtia, ja hänen ilmaisunsa muuttui ei-esittävämpään suuntaan. Taiteilija lahjoitti 1982 perustetulle säätiölleen yli 500 maalausta, joka puolestaan talletti niistä osan Salon taidemuseoon. Taiteilijakoti Muurlassa avattiin yleisölle vuonna 1987. 

Helena Hänninen
Tutkija