Gösta Serlachiuksen kalastusmatka Petsamoon

HUHTIKUU 2021

Paperitehtailija ja vuorineuvos Gösta Serlachius tunnettiin intohimoisena luontoihmisenä. Taiteen ohella metsästys ja kalastus olivat harrasteita, joiden parissa hän saattoi rentoutua silloinkin, kun muilla elämän osa-alueilla oli haasteita. Serlachiuksen henkilöarkiston järjestämisen yhteydessä esiin tullut aineisto kertoo sydänkesälle 1935 ajoittuneen kalastusmatkan suunnittelusta.    

”Asia on niin, että olen jo pitkään halunnut tehdä matkan Petsamoon, johon luonnollisesti haluaisin yhdistää purotaimenen ja lohen kalastusta. Sydämeni ei kuitenkaan ole priima, olen kahdesti saanut sepelvaltimotautikohtauksen, eikä vaimoni sen vuoksi anna minun matkustaa yksin vaatimatta, että matkan aikana on saatavilla lääkäri.”

Gösta Serlachius lähestyi Vaasan sairaalan ylilääkäri Ludvig J. Lindströmiä kirjeellä toukokuun lopussa vuonna 1935. Jo pitkään vaivannut sydänsairaus oli pakottanut 59-vuotiaan vuorineuvoksen sairaalahoitoon tammikuussa ja useiden keskeneräisten hankkeiden keskellä alkuvuosi oli ollut muutoinkin haastava. Serlachius ei halunnut hylätä ajatusta rentoutumisesta pohjoisen maisemissa terveysongelmien vuoksi, vaan käytti aikaa sopivan matkaseuralaisen etsintään. Lindströmin myönteinen vastaus huojensi – tämä oli innokas retkeilijä ja tunsi Petsamon aluetta. Mukaan lähtisi myös Lindströmin 17-vuotias poika Björn, joka oli niin ikään saanut ”lohenpureman”. 

Suomen osaksi vuosina 1920–1944 kuuluneen Petsamon matkailu ehti parissa vuosikymmenessä kehittyä vilkkaaksi Suomen Matkailijayhdistyksen tekemän työn myötä. Gösta Serlachius, joka oli lapinkävijänä ensikertalainen, oli lukenut Petsamon kalastusmahdollisuuksista Suomen Kuvalehdestä. Kirjeissään Lindströmille hän toivoo neuvoja pohjoisen olosuhteisiin. Olisiko hyttysiä odotettavissa ”tulvimalla”? Olisivatko pitkät kalastussaappaat tarpeen? Lindström lähetti Serlachiukselle Petsamossa vaikuttaneen konsuli Eero Lampion kirjan Eräretkiä pohjolan kalavesillä ja riistamailla (1930) ja vinkkasi hyvistä artikkeleista erälehdissä. Myös herrasmiesten laajoja sosiaalisia verkostoja hyödynnettiin matkan suunnittelussa. 

19. heinäkuuta seurue nousi yöjunaan kohti pohjoista. Serlachius oli lähettänyt autonkuljettajansa valmiiksi Rovaniemelle ja taannut Lindströmille, että hänen ensiluokkaiseen, seitsenpaikkaiseen Packard-autoonsa saataisiin mahtumaan kaikki tarvittava. Kirjeenvaihdon perusteella mukana oli pitkien vapojen ja muiden varusteiden ohella myös joitakin Serlachiuksen viinikellarista valikoituja antimia. Rovaniemellä Hotelli Lipposessa nautitun aamiaisen jälkeen matka jatkui kohti Ivaloa, jossa yövyttiin ennen viimeistä etappia.

Koska toiveena oli mahdollisuus perhokalastukseen rannalta käsin, matkan pääkohteeksi oli valikoitunut Petsamonjoen alue. Seurue majoittui siellä Ylä-Luostarin matkailumajalla ja Lindströmin suosituksesta huoneet oli varattu myös pienestä, rauhallisesta Lohilinnan retkeilymajasta. Kotiinpaluun takaraja oli asetettu heinäkuun viimeiseen päivään, joten perillä ehdittiin viettää viikon verran. Serlachiuksen haaveisiin kuului veneretki Jäämerelle, mutta tämän toteutumisesta aineisto ei kerro. Kalastaa ehdittiin kuitenkin sekä Ylä-Luostarilla että Lohilinnassa ja sosiaalinen vuorineuvos ennätti tutustua myös muihin alueella majoittuneisiin vieraisiin.

Matkan jälkeen Serlachius ja Lindström vaihtoivat kirjeitä elokuussa. Serlachius lähetti kiitoskirjeensä mukana kopioita matkalla ottamistaan valokuvista, ja vastauksessaan Lindström kirjoitti Marienbadin kylpyläkaupunkiin matkustaneelle vuorineuvokselle: 

”Lyhyydestään huolimatta matka oli mainio virkistys. Viihtymiseen vaikutti suuresti sinun miellyttävä seurasi, hyvät järjestelyt ja ”Lapin merkittävimmän kokin” tarjoamat ateriat. Sain valokuvasi ja tässä Björnin ottamia vaihtokaupassa. Kun elät siellä ruokavaliolla, voi olla mukava miettiä lohta sen eri muodoissaan.”     

Heidi Pitkänen
Arkistotutkija  

Lähteet:
Gösta Serlachiuksen arkisto, Serlachius-museot.
Partanen, Seppo J., Unelmia ja unelmien raunioita: Lapin matkailun perusta valettiin Petsamon tiellä. Teoksessa Tunne maasi! Suomen matkailun kehitys ja kehittäjiä. 2009, 16–20.  
Silvennoinen, Oula, Paperisydän. Gösta Serlachiuksen elämä. Kustannusosakeyhtiö Siltala, Helsinki 2012.