Kesävieraana Mäntässä 135 vuotta sitten
ELOKUU 2022
Kesäkuukaudet ovat Mäntän vilkkainta aikaa. Taidekaupungin kuvataidetarjonta kasvaa joka vuosi niin, että kesävieraiden alkaa olla tarpeellista jäädä useammaksikin yöksi. Serlachius-museoiden ja Mäntän kuvataideviikkojen lisäksi kunnianhimoista näyttelytoimintaa harjoittavat monet pienet kohteet, kuten Kuvataiteen valtakunta -näyttely, uusi Galleria Halmetoja Mänttä, Pirjetta Branderin veistospiha ja Päivölän galleria.
Paikkakunnalla myös tehdään taidetta. Serlachius-residenssin kansainväliset ja kotimaiset taiteilijat tekevät työtään ja esittelevät projektejaan residenssin galleriassa ympäri vuoden. Serlachius-museoissa esillä olevien näyttelyiden taitelijat käyvät yleensä useita kertoja Mäntässä.
Taiteilijavieraat eivät ole Mäntässä uusi näky. Jo kauppaneuvos G. A. Serlachiuksen ajoista lähtien paikkakunnalla on tehty valtakunnallisesti ja kansainvälisestikin merkittävää taidetta. Kesä- ja heinäkuussa 1887 nuori taidemaalari Akseli Gallen-Kallela (tuolloin vielä Axel Gallén) oli Mäntässä maalaamassa patruunan muotokuvaa. Hän kirjoitti norjalaiselle taiteilijaystävälleen Carl Dørnbergerille juhannusaattona ja kertoi maalaavansa muotokuvaa, josta oli tärkeää tehdä niin hyvä kuin mahdollista, sillä siitä maksettaisiin hyvin. Nuori mies, kuten moni muukin aikalaistaiteilija, tarvitsi rahaa päästäkseen jälleen työskentelemään Pariisiin. Uran kannalta oli oleellista seurata oman ajan taidekenttää, ja Pariisin Salongin vuotuisiin näyttelyihin saattoi saada omiakin teoksia esille.
Muotokuva oli Gallen-Kallelalle silti muutakin kuin rahan vuoksi tehty tilaustyö. 7. heinäkuuta hän kirjoitti Mäntästä jälleen Dørnbergerille ja kertoi maalaavansa muotokuvaa rakkaudella, ”con amore”.
Maalaus on osa miljöömuotokuvan perinnettä, jossa kuvattava nähdään omassa ympäristössään. G. A. Serlachius perusti Mäntänkoskelle vuonna 1868 puuhiomon ja onnistui suurista vaikeuksista huolimatta luomaan Mänttään kannattavan teollisuusyrityksen. Maalauksessa Serlachius on kuvattu kierroksella paperitehtaassaan. Hän seisoo tehdassalissa ruskeassa puvussa ja kalotti päässään, kädessään kävelykeppi. Taustalla kuvattu työtä tekevä mies tekee selin työtään paperikoneen äärellä.
Kuvan sommittelu ja patruunan asento muistuttavat vanhoja ruhtinasmuotokuvia, tosin vallan merkkinä toiminut valtikka on Serlachiuksen muotokuvassa vaihtunut kävelykepiksi. Taustalla näkyvä työläisen hahmo on kuitenkin muistutus valta-asetelmasta, joka tehtaalla väistämättä ilmeni.
G. A. Serlachius ja 18-vuotias Akseli Gallen-Kallela tapasivat ensimmäisen kerran Turussa Samppalinnan ravintolassa vuonna 1883. Samassa seurueessa oli myös kuvanveistäjä Emil Wikström. Tuskin kukaan heistä aavisti silloin, miten kauaskantoiset seuraukset tällä tapaamisella oli. Patruunasta tuli Gallen-Kallelalle tärkeä mesenaatti.
Serlachiuksen kuoleman jälkeen hänen veljenpoikansa Gösta Serlachius seurasi Gallen-Kallelan uraa ja hankki merkittävän kokoelman hänen teoksiaan. Taiteilija onkin edelleen Serlachiuksen taidekokoelman tärkein kultakauden taiteilija. Kokoelmissa on 190 Gallen-Kallelan teosta, joista tuorein hankinta on vuodelta 2017. Taidesäätiö puolestaan jatkaa molempien Serlachiusten perinnettä kutsumalla paikkakunnalle taiteilijoita työskentelemään ja esittelemään teoksiaan.
Laura Kuurne
Kokoelma- ja näyttelypäällikkö
Lähteitä ja lisätietoja:
Teemu Keskisarja: Vihreän kullan kirous. G. A. Serlachiuksen elämä ja afäärit. Serlachius-museoiden julkaisuja 1.
www.lahteilla.fi. Akseli Gallen-Kallelan ja Carl Dørnbergerin taiteilijaystävyys ja kirjeenvaihto.
