Emil Wikström ja mesenaatin muotokuva
TAMMIKUU 2025
Nuori, vasta parikymppinen Emil Wikström muotoili mesenaattinsa, patruuna G. A. Serlachiuksen muotokuvan medaljonkiin heinä-elokuun taitteessa 1883.
Mäntän tehtailija Gustaf Adolf Serlachius (1830–1901) oli kuvataiteiden ystävä ja mesenaatti. Hänellä oli tilaisuus tutustua taiteeseen monilla Eurooppaan suuntautuneilla matkoillaan muun muassa teollisuusnäyttelyihin, joissa oli suuria taideosastoja.
Aatemaailmaltaan fennomaani Serlachius pani matkoillaan merkille, että teollisuuspiireissä oli taiteen tukijoita, otti tästä mallia ja etsi omalle mesenaattitoimelleen ehdokkaita. Hänen valintansa osui nuoriin taiteilijoihin Emil Wikströmiin (1864–1942) ja Akseli Gallen-Kallelaan (1865–1931), jotka jakoivat patruunan isänmaallisen, kansallisromanttisen taidekäsityksen.
Taiteilijan uraa aloittelevien nuorukaisten ja vanhenevan patruunan kohtaamisessa oli sattumaakin mukana. Mäntän tehtaalla oli 1870-luvulla konttoristina Axel Lindencrona, joka muutti sittemmin Turkuun lennätinaseman päälliköksi. Hän oli edellä mainittujen taiteilijoiden ystävä. Eräällä Turun-matkallaan Serlachius tapasi Lindencronan ja tämän seurassa olevia taiteilijoita Samppalinnan ravintolassa. Tästä alkoi patruunan ja Wikströmin tuttavuus, ja pian Serlachius tutustui myös Wikströmin ystävään Gallen-Kallelaan (vuoteen 1907 Axel Gallén).
Nuoret taiteilijat olivat otollisia tuettavia. Serlachius auttoi heitä rahallisesti ja ohjasi tekemään suomalaista taidetta. Serlachius arvosteli kitkerästi esimerkiksi Albert Edelfeltiä, joka ei kuvannut sisämaan kansaa vaan Porvoon ränsistyneitä taloja, tai Ville Vallgrenia, joka oli taiteessaan unohtanut isiensä maan. Serlachius ja Gallen-Kallela keskustelivat kirjeenvaihdossaan esimerkiksi Aino-maalauksesta, joka liitetään kansallisromantiikan läpimurtoon. Samoin hän tarjosi tehtaansa työntekijöitä malleiksi Wikströmin veistoksiin.
Emil Wikström teki ensimmäisellä Mäntän-matkallaan tehtailijan muotokuvamedaljongin lisäksi tussipiirroksen tehtaasta ja kaiversi sikarirasian kanteen aiheen ”itäpuolelta Näsijärveä”, joka kuvasi junaa Vilppulankosken sillalla. Jälkimmäinen aihe ikuisti Serlachiukselle tärkeän asian, Pohjanmaan radan ratalinjan, jonka hän sai suurin ponnistuksin käännettyä kulkemaan Näsijärven itäpuolelta ja läheltä omia tehtaitaan.
Vanheneva patruuna ja nuori taiteilija Wikström matkustelivat 1880-luvulla yhdessä ja mitä ilmeisemmin Serlachiuksen kustantamana aina Lähi-Itään saakka. Vuonna 1889 he tutustuivat maailmannäyttelyyn Pariisissa ja viettivät joulua Roomassa.
Taloudellisesta tuestaan huolimatta Serlachius ei edellyttänyt taiteilijoiden antavan teoksiaan rahan vastineeksi. Hän tilasi näiltä vain perhemuotokuvia ja muita tilausteoksia.
Helena Hänninen
Tutkija
